8.9.10

Keittolaatikko

Kuka muistaa vielä heinälaatikon? olkilaatikon? Isola-kuvun? haudutuslaatikon? aromipesän?

Kysymys on samasta asiasta kuin keittolaatikossa - ajan ja energian säästöstä. Maailmalla asia on jo ymmärretty, netti on täynnä slow cooker, crock pot, straw box, fireless cooker ja hay box cooker –ruokaohjeita sekä ohjeita siihen miten kyseinen laatikko valmistetaan itse roskalavalle heitetystä pakkausmateriaalista ilmaiseksi. Suomessa taas…. naureskellaan asialle (aromipesä), jolla miljardit ihmiset laittavat jokapäiväisen ruokansa ympäristöä saastuttamatta ja energiaa säästäen.
Vuonna 1927 julkaistussa suomalaisessa keittokirjassa mainitaan ”Jokaisessa kunnollisesti suunnitellussa keittiössä on keittolaatikko, yhtä tärkeä kuin liesikin.” Mitä keittolaatikolle tapahtui ja miksi se katosi tietoisuudestamme? Ensin saapui halpa energia, sitten tuli sähköliesi ja lopullisen kuoliniskun antoi mikroaaltouuni.
Miten keittolaatikon saa takaisin tietoisuuteen? Lisäämällä energian hintaa ja kertomalla ihmisille miten säästät ainakin 50% ruuanlaittoon kuluvasta energiasta, saat lisää vapaa-aikaa ja säästät vielä ympäristöäkin. Tämä konsepti toimii hyvin muissa maissa, miten lienee Suomessa?

Keittolaatikon toimintaperiaate lyhyesti
Keittolaatikko käyttää ruokaan esikypsennyksessä varautunutta energiaa ruuan kypsentämiseen hauduttamalla. Ruoka-ainekset, jotka keittolaatikkoon laitetaan, kuumennetaan kiehumispisteeseen ja laitetaan sitten hyvin eristettyyn keittolaatikkoon. Eristyskerros pitää huolen siitä että lämpöenergia ei karkaa ja ruoka kypsyy hitaasti kypsäksi. Keittolaatikko myös pitää ruuan lämpimänä ruokailuun asti.

Keittolaatikon historiaa
Kaikki alkaa maakuopasta ja rosvopaistista. Maahan kaivettiin kuoppa, jonne laitettiin nuotiolla kuumennetut kivet. Ruoka laitettiin joko kivien päälle tai sitten se käärittiin kasvien lehtiin. Koko komeus peitettiin maalla ja ruuan annettiin hautua kypsäksi.
Toinen versio tarinasta on että maakuoppa eristettiin heinällä tai oljilla ja kiehuva ruoka-astia laitettiin sitten kuoppaan ja peitettiin vielä heinällä ja oljilla + maakerroksella. Ruoka hautui ajan kanssa kypsäksi.
Koska maata oli talvella pakkasaikaan hankala kaivaa, joku esi-isistä keksi tehdä puusta laatikon ja vuorata sen heinillä tai oljilla. Poriseva savipata heinä- tai olkieristettyyn laatikoon ja ruoka valmistui. Näin hänellä oli kannettava rosvopaistikuoppa ja kypsennysmenetelmä sai nimen heinälaatikko tai olkilaatikko.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun maassa oli energiapula, ja puita haluttiin säästää, heinälaatikko koki uuden menestyskauden. Laatikko valmistettiin joko puusta tai vanerista. Laatikon eristämiseen käytettiin heinää, olkia, puuvillaa, kuivia sahajauhoja, turvepehkua tai sanomalehtipaperia. Laatikon nimi vaihtui heinälaatikosta keittolaatikoksi.
Toisen maailmansodan jälkeen tilanne oli sama, oli pulaa energiasta, työvoimasta ja vähän kaikesta. Arjesta selvitäkseen täytyi olla fiksu. Keittolaatikko säästi polttopuita ja ruoka kypsentyi kun perhe oli työmaalla ja lapset koulussa. Keittolaatikko koki myös tuotekehittelyä. Se sisustettiin läkkipellillä eli tinatuilla tai galvanoiduilla teräslevyillä. Näin keittolaatikon lämpötilaa voitiin kohottaa ja suurentaa laatikkokokoa niin että samalla valmistui useampia ruokia kerrallaan. Keittolaatikkoon oli saatavissa myös rautarenkaita ja -levyjä, jotka kuumennettiin ensin ja laitettiin sitten laatikkoon. Tällaisen ”keittolevyn” päällä ruoka kypsyi nopeammin.
Köyhemmät ihmiset, joilla ei ollut varaa hienoihin läkkipeltisiin keittolaatikoihin, valmistivat ruualle haudutusastian näin: pöydälle levitettiin neliskanttinen liina, sen päälle ladottiin 12-20 kerrosta sanomalehden sivuja vuoroon eri suuntiin. Keskelle lehteä nostettiin kiehuva pata ja sanomalehdet käärittiin nopeasti padan ympäri. Viimeksi sidottiin liina nurkistaan yhteen. Ruoka kypsyi yhtä hyvin kuin keittolaatikossa.
1950-60 –luvuilla keittolaatikosta kehitettiin Isola-kupu. Se oli pahvista valmistettu laatikko, joka sisutettiin sanomalehtipaperilla ja kupua käytettiin samaan tapaan kuin keittolaatikkoakin. Isola-kuvusta oli olemassa myös versio, joka asetettiin sähkökeittimen päällä olevan keittoastian päälle. Tällainen Isola-kuvun käyttötapa lienee ollut aika palovaarallinen, vaikkei sitä sanomalehtipaperilla olisi eristettykään.
1980-90 lukujen taitteessa keittolaatikko tai Isola-kupu yritti uutta tulemista Suomessa aromipesä -nimellä. Kysymyksessä oli kierrätettävästä EPP polypropeenista valmistettu kupumainen laatikko. Laatikoon ei tarvittu lisäeristystä ja se oli hyvin helppokäyttöinen. Keittolaatikkoon, jota nyt aromipesäksi kutsuttiin, sopi 3 l kattila, jonka pohjan halkaisija oli maksimissaan 16 cm. Aromipesää markkinoitiin ostoskanavalla.
2000-luvulla aromipesästä kehitettiin versio, jossa on jo kattila mukana. Kyseessä on termokattila, joka on eristetty kattila. Pitää ruuan lämpimänä jopa 7 tuntia. Kattila kestää pakkasta -20 °C ja lämpöä +100 °C. Tämä tarkoittaa että tässä kattilassa EI KEITELLÄ ruokaa, vaan se toimii keittolaatikon tapaan ruuan haudutusastiana (ruoka on siis saatettu kiehuvaan tilaan muussa kattilassa ensin) tai sitä käytetään ruuan pitämiseen lämpimänä. Termokattila ulkokuori on polypropeenia ja sisäpuoli jaloterästä. Sisä- ja ulkokuorien välissä on vaahtomuovieristettä. Kansi sulkeutuu tiiviisti kiertämällä.

Keittolaatikon variaatiot nykyisin
Vuonna 1892 keksittiin termospullo, jonka lämmönsäilytyskyky perustuu tyhjiöön. Sitten keksittiin että jos termospulloa hieman suurentaa, saa ruokatermoksen, joka on varsinkin retkeilijöiden ja rakennusmiesten suosima, kätevän pienen kokonsa ansiosta. Ruotsissa mattermos on myös lapsiperheiden suosiossa, koska termariin voi valmistaa lapselle ruuan ja ruoka säilyy lämpimänä muutaman tunnin.

Keittolaatikko maailmalla
Kolmannen maailman maissa, keittolaatikko on monen köyhän kansalaisen apu saada lämmintä ruokaa, kun polttopuita, kaasua tai öljyä on rajallinen määrä. Ruoka pysyy lämpimänä 24 tuntia. Ruuan saa valmisteltua keittolaatikkokuntoon 15 minuutissa ja sitten pääseekin jo tekemään jotain muuta tuottavaa työtä eli peltotöihin, kotitöihin, tehdastyöhön. Kuuman hellan ääressä ei tarvitse kyhjöttää koko päivää, lapset saavat ruuan keittolaatikosta kun tulevat koulusta kotiin ja samoin mies jos kotiin sattuu saapumaan. Kolmannessa maailmassa keittolaatikkoa kutsutaan nimellä kikapu, wonderbasket tai wonderbox.
Wonderbasket
Wonder Basket
Wonderbox

Maailmalla on keittolaatikosta olemassa hyvinkin erilaisia variaatioita, yhteistä niille on se, että ruoka valmistetaan niissä hauduttamalla. Aurinkoisissa maissa keittolaatikosta on kehitetty aurinkokeitin, jolloin keittolaatikko lämpenee auringon säteilyllä.

Ruuan valmistaminen keittolaatikossa
Laita kaikki ruokaan tarvitsemasi ainekset kattilaan, jonka aiot keittolaatikkoon laittaa.
Ennen kuin keittolaatikosta saadaan mitään tehoa irti, ruoka on saatava kiehumislämpötilaan. Ruuan laatu määrää sen miten kauan ruokaa on keitettävä ennen laatikkoon laittamista. Hedelmä- ja marjaruuille riittää kiehauttaminen. Liharuuille 15-20 min. keittäminen. Keitot 15-20 min., puurot ja vellit 2-5 min., perunat 5-10 min., porkkanat 10 min., punajuuret 15 min., ruskea riisi 10 min.
Nestettä tarvitaan tavallista vähemmän, sillä keittolaatikossa nestettä ei pääse haihtumaan pois. Nestettä sitovia aineita, kuten kananmunia tai jauhoja tarvitaan tavallista enemmän.
Kattila, joka keittolaatikkoon laitetaan, tarvitsee tiiviin kannen, muuten ruoka ei kypsy ja saattaa ottaa sivumakuja laatikon eristyksestä. Kattila suljetaan kannella jo silloin kun se on liedellä ja kansi on paras olla tiukasti kiinni myös keittolaatikossa. Kattila upotetaan laatikon syvennykseen ja peitetään tyynyllä, styroksilla, sanomalehtipaperilla tai muulla eristävällä kerroksella. Jos kattilan kannessa on höyryreikiä, ne suljetaan esim. alumiinifoliolla.
Keittolaatikon kansi suljetaan tiiviisti.
Keittolaatikko avataan noin 3-5 tunnin kuluttua tai viimeistään seuraavana päivänä. Jos kansi avataan ennen kuin ruoka on kypsää, kypsyminen pysähtyy ja ruoka on kiehautettava uudelleen. Ruoka voi olla keittolaatikossa kypsymisaikaa kauemminkin menemättä pilalle. Yleensä ruoka säilyy keittolaatikossa kuumana 10-12 tuntia, riippuen kattilan koosta ja siitä onko kattila täynnä ruokaa vai vajaa. Kuumuus säilyy paremmin jos kattila on täynnä.

Tee se itse keittolaatikko:





Ohjeita keittolaatikon tekemiseen löytyy:
How to build a haybox
Heat retention cooking
Hay box cooker - out of new materials
How to make a cooking basket or hay sack
Fireless cooker
How to make a fireless cooking box

Ruokaohjeita:
Osa ohjeista on sähköiselle slow cooker ja crock pot –laitteelle, mutta ohjeet voidaan soveltaan keittolaatikolle. Ole luova! Suomalaiset perinneruuat soveltuvat erinomaisen hyvin keittolaatikolla kypsennettäviksi.

Slow and Simple
Southern Crock pot
Hay box recipes
Slow cooker recipes
Ice cream in hay box
Slow cooker recipes
More slow cooker recipes
Best recipes
Slow cooker recipes collection












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti