17.10.09

Tuholaisia ja syöpäläisiä - luonnonmukaista torjuntaa

Kotiin voi joskus tulla kutsumattomia vieraita, jotka asettuvat muita mutkitta taloksi. Joskus niitä tulee kannettua kotiin kaupasta, vieraisilta, metsistä, polttopuiden mukana tai matkalaukussa ulkomailta. Suurin syy näiden tuholaisten ja syöpäläisten viihtyvyyteen on siivoton asunto. Ahkeralla, huolellisella siivouksella kodin saa pidettyä enemmän omana reviirinään kuin tuholais- ja syöpäläisfarmina. Yksinkin kutsumaton ötökkä on syytä ottaa vakavasti, sillä tuhohyönteisillä on tapana lisääntyä nopeasti otollisissa olosuhteissa.

Entisinä aikoina DDT (diklooridifenyylitrikloorietaani) oli yleismyrkky kaikkeen tuholaistorjuntaan. Sillä hävitettiin jopa lasten päätäitä. Onneksi aine on ollut käyttökiellossa v:sta 1977 lähtien. Koska tämä myrkky on erittäin hitaasti hajoava ja keräytyy luontoon (myös ihmiseen) sitä on vieläkin elimistössämme, jopa niillä sukupolvilla, jotka ovat syntyneet käyttökieltovuoden jälkeen.
PCB:t eli polyklooratut bifenyylit ovat myös ympäristömyrkkyjä, jotka DDT:n tavoin varastoituvat ihmisen rasvakudokseen. Hajoaminen on hidasta. Ne häiritsevät hormonitoimintaa, aiheuttavat hermostovaurioita, syöpää, ihosairauksia. Käyttö, valmistaminen, tuonti ja myynti kiellettiin Suomessa 1998.
PCT:t eli polyklooratut terfenyylit, tulivat korvaamaan PCB:tä. Rikastuvat ravintoketjussa eli ravintoketjun loppupään eläimissä (ihminen) tavataan enemmän. Käytetään myös maaleissa, betonissa, voiteluaineissa ja vahoissa. PCT-yhdisteet eivät kuulu ympäristösuojelun piiriin. Tuontia rajoitettiin 2006 niin että tuotteessa sai olla alle 0,005% PCT:tä. Tuonti kiellettiin 22.12. 2009.
Monet synteettiset kemikaalit ovat hormonihäiritsijöitä eli vaikuttavat lisääntymiskykyyn (myös ihmisellä), sen lisäksi niiden hajoaminen kestää vuosikymmeniä tai vuosisatoja.
Dioksiinia sisältävät hyönteismyrkyt aiheuttavat ainakin kolmea syöpää: karsinoomaa, non-Hodgkinin lymfoomaa ja Hodginin tautia. Dioksiineja on kaikissa kemiallisissa hyönteismyrkyissä. Tämän lisäksi dioksiinit vaikuttavat ihmiseen tuhoten immuunipuolustusta (tautien vastustuskyky heikkenee), aiheuttavat aivovaurioita, hammasvaurioita ja tarkkaavaisuushäiriöitä lapsilla.
Siksipä käsittelen tässä ekologisia torjuntakeinoja. Artikkelin lopussa ovat tee-se-itse torjunta-aineet.
Siivous on paras, helpoin ja halvin keino pitää koti kunnossa. Pidä vaatekomeroiden lämpötila alle 15°C:ssa. Hoida kodin jätehuolto hyvin. Mikäli koti on pahasti saastunut tuhohyönteisistä ja -eläimistä ja omat voimat niiden häätämiseen eivät riitä, on syytä ottaa yhteyttä tuholaistorjuntayritykseen.

Tuholaisia talossa ja meissä

Ampiaiset (Vespula), mehiläiset (Apis mellifera), kimalaiset (Bombus)
Kypsät hedelmät, hillot, limsat, kolat, sokerimehut ja hunaja houkuttelevat niitä. Samoin houkuttavat hajuvedet ja hajustetut tuotteet. Eivät varsinaisesti ole tuhoeläimiä, vaan erityisen hyödyllisiä pölyttäjiä puutarhassa, joten älä missään nimessä tapa. Pyydystä ampiainen, kimalainen tai mehiläinen tulitikkulaatikkoon ja vie ulos, jos sellainen sisään kotiisi eksyy.
Ampiaiset ja mehiläiset pistävät vain puolustautuakseen, ne eivät siis hyökkää kimppuusi, ellet ärsytä niitä tai lähesty niiden pesää tai kuningatarta. Yleensä eivät pistä ihmistä kovin helposti. Mehiläinen kuolee pistäessään, ampiainen ja kimalainen voivat pistää monta kertaa. Pistos on kivulias, mutta ei aiheuta hengenvaara ellet ole allerginen.
Pyydystys: Tyhjennä laatikko tulitikuista. Avaa laatikko ja aseta seinälle, ikkunalle tai muulle tasaiselle pinnalle asettuneen pörriäisen päälle. Sulje laatikko. Vie ulos ja avaa laatikko. Päästä ampiainen, kimalainen tai mehiläinen lentoon.
Ampiaisen ja kimalaisen pistoksen hoito: Pistoskohta aristaa, joten lievitys on tarpeen. Voit ottaa sisäisesti antihistamiinitabletin. Puhdista pistokohta vedellä pesemällä ja lopuksi desinfiointiaineella. Voit liottaa pistoskohtaa myös viinietikassa tai tehdä poreaspiriinitabletista ja vedestä tahnan, jonka levität pistoskohtaan. Jääpussilla tai jääpalalla kevyesti painaminen auttaa myös.
Mehiläisen pistoksen hoito: Pistoskohta yleensä aristaa muutaman tunnin, joskus jopa vuorokauden. Jos sinua pisti mehiläinen, poista pistin nopeasti. Älä käytä pinsettejä tai kynsiäsi, voit saada myrkkyä kynnen alle, sen sijaan poista pistin raaputtamalla pankkikortin reunalla, veitsen tylsällä puolella tai kynsiviilan reunalla. Puhdista pistokohta vedellä ja saippualla pesemällä. Lievitä kipua jääpussilla tai jääpalalla. Ruokasooda-vesi tahna pistokohtaan. Antihistamiini lievittää oireita, ota antihistamiinitabletti.
Kun et tiedä tarkasti, mikä näistä ed. mainituista pisti: jääpussi tai jääpalat sopivat aina, papaijan entsyymit neutraloivat myrkkyjä, samoin tekevät sipuli ja valkosipuli. Laita viipale pistoskohdan päälle. Teepuuöljy ja laventeliöljy auttavat myös. Tiputa pistoskohtaan 1-2 tippaa, 15 min välein.
Jos oireet eivät lievity tai henkeä alkaa ahdistaa, turvotus lisääntyy nopeasti kasvojen alueella, seuraa oksentelua, pahoinvointia, pyörrytystä, niin pistoksen uhri on paras toimittaa nopeasti sairaalaan. Ensiavuksi voi kokeilla käärmepakkauksen tabletteja jos uhri on tajuissaan ja kykenee nielemään, sitten pistoskohtaan jäitä ja äkkiä ensiapuun. Jos pistoksen uhri tietää olevansa pahasti allerginen, hänellä on yleensä adrenaliiniruiske saatavilla (esim. Epipen, Epipen jr.). Pistos annetaan lihakseen, jos pistos ei teho uusi pistos annetaan 5-15 min kuluttua.
Torjunta: Jos olet allerginen hyönteisen pistoksille älä käytä hajuvettä tai muita hajustettuja tuotteita, vältä sokeripitoisten, makeiden, tuoksuvien elintarvikkeiden syöntiä ulkoilmassa. Käytä vaaleita tai khakinvärisiä vaatteita, tummat vaatteet ärsyttävät pistämään.

Hinkalokuoriainen (Tribolium confusum)
Ruskea tai kellanruskea 3,3 – 4 mm pitkä kiiltävä kuoriainen. Pitää jauhoista ja hiutaleista, mutta kuivatut hedelmät, pähkinät, mausteet, kaakao ja suklaa maistuvat myös. Erityispiirre: syö vain käsiteltyjä viljatuotteita, ei vahingoita jyviä. Jos hinkalokuoriainen on ollut asialla jauhot haisevat pahalle ja niistä ei saa leivottua kunnon taikinaa, koska viskositeetti on kadonnut. Toukat kehittyvät +18 ° C:een lämpötilassa.
Torjunta: Siivous. Hinkalokuoriaisen tuhoamien elintarvikkeiden hävitys.

Hirsikytry (Ernobius mollis)
Elelee kuusissa ja männyissä nilakerroksessa, viihtyy aidantolpissa ja paikoissa missä puussa on kuorta. 1-6 mm pituinen toukka kaivelee 2-3 mm leveitä käytäviä puun kuorikerroksen alle. Koteloituessaan kaivautuu syvemmälle puuhun. Aikuinen hirsikytry on 3-6 mm pitkä, ruosteenpunainen, peitinsiivet kellertävän karvan peitossa. Aikuisia hyönteisiä näkee heinä-elokuussa. Puun tuhot huomaa yleensä 1-3 mm kokoisista pyöreistä rei’istä jotka ilmestyvät oveen tai seinäpaneeliin.
Torjunta: Kaikki vaurioitunut puuaines on vaihdettava. Älä käytä kuorellista puutavaraa rakentamiseen.

Hirvikärpänen (Lipoptena cervi)
Jos liikkuu paljon metsissä heinä-lokakuussa voi saada iholleen 3-5 mm pitkän, litteän hirvikärpäsen. Se pudottaa nopeasti siipensä ja ryömii hiusten joukkoon tai vaatteiden alle. Hirvikärpänen elää hirvien verellä, mutta se ei estä sitä puremasta ihmisiäkin. Herkille ihmisille voi tulla niskaan ja päänahkaan isoja paukamia. Hirvikärpänen on sitkeähenkinen ja kestää myös pesua. Aikuiset hirvikärpäset ovat pitkäikäisiä ja elelevät hirven turkissa. Naaraat synnyttävät eläviä toukkia, jotka koteloituvat pian syntymänsä jälkeen. Toukat siirtyvät koteloitumaan kosteaan ja märkään maahan. Jos sattuu kuuma ja kuiva kesä toukkien koteloituminen häiriintyy ja hirvikärpäskanta hieman romahtaa.
Torjunta: Suojaava vaatetus, hirvikärpässtakki tai -huppu. Hirvikärpästen nyppiminen pois iholta. Täikammalla kampaaminen.
Paukamien hoito: Kokeile antihistamiinitabletteja. Teepuuöljyä tai laventeliöljyä 1-2 tippaa paukamalle, 15 min välein.

Hämähäkit (Tegenaria)
Useimmin hyödyllisiä kuin haitallisia. Isot hämähäkit voivat joskus purra ihmisiä, joten älä ärsytä niitä. Yleensä hämähäkit pyydystävät kärpäsiä ja hyttysiä. Jos et kuitenkaan siedä hämähäkkejä kodissasi niin aina voit siirtää ne ulos, vaikka juomalasissa tai imuroida pölyimurilla. Hämähäkkien sisääntuloa voi estää hankaamalla saippuaa ikkunalautoihin, tuuletusaukkoihin ja ränneihin. Huolellinen siivous auttaa myös, kun sisällä ei ole hämähäkin saaliseläimiä, eipä se hämähäkkikään kauaan kodissasi elele.
Varjoisa ja hoitamaton piha houkuttelee hämähäkkejä, joten pidä huolta että piha on siisti ja sinne tulee valoa.

Isopihtihäntä (Forficula auricularia)
Pihtihännän tunnistaa hyönteisen perässä olevista pihtimäisistä ulokkeista. Pihtihäntä puolustautuu nipistämällä pihdit yhteen, voi aiheuttaa ihoon isomman paukaman kuin hyttynen, älä siis ärsytä pihtihäntiä. Pihtihäntä on väriltään punaruskea, sillä on lenninsiivet, mutta se ei yleensä lennä niillä.
Viihtyvät viileässä, pimeässä ja ahtaissa paikoissa. Loppukesästä voi tulla sisälle etsimään talvehtimispaikkaa. Ei tuhoa elintarvikkeita, eikä ole vahingollinen. Syö kirvoja, punkkeja ja muita kasvituholaisia. Haisee kuitenkin pahalle.
Torjunta: Niitä voi pyydystää pahvilla, ryömivät sen alle turvaan päiväksi. Pahvilla pihtihännät voi viedä ulos.

Jalokuoriainen (Buprestis haemorrhoidalis)
Viihtyy yleensä metsien keloissa ja tuulen kaatamissa puissa. Kotiinsa sen saa metsästä tuotujen polttopuiden mukana. Toukat voivat elää jopa 20 vuotta ja kaivelevat puuhun käytäviä, jotka ovat pitkulaisten puupölyryynien täyttämiä. Jalaton toukka, jolla on nuijamainen litteä etupää, on täysikasvuisena 35 mm pitkä. Kun toukasta tulee aikuinen kuoriainen se jättää puuhun jälkeensä 6-8 mm kokoisen soikean lentoreiän. Aikuinen kuoriainen on 15 mm pitkä, sukkulamainen ja metallinkiiltoinen. Takaruumiissa vaaleita läikkiä.
Torjunta: Älä säilytä polttopuita sisätiloissa, tuo sisään vaan sen verran puuta kun kerralla tarvitset lämmitystä varten. Jos toukan reiät häiritsevät rakennuksissa, vaihda vaurioitunut puuaines uuteen.

Jauhopukki, "jauhomadot" (Tenebrio molitor)
Jauhopukin jopa 25 mm pitkät, kiiltävät ja kellanruskeat toukat aiheuttavat tuhoa viljassa, jauhoissa ja leseissä. Toukat viihtyvät myös seinän täytteenä olevissa sahajauhoissa. Toukista kehittyneitä 14 -16 mm pitkiä, mustia tai mustanruskeita kuoriaisia rapistelee sitten tapettien alla ja huoneessa. Viihtyy erinomaisen hyvin likaisissa huoneissa, joissa on huono ilmanvaihto. Jauhopukit ovat valonarkoja ja liikkuvat öiseen aikaan. Ennen vanhaan kaikki jauhot oli syytä siivilöidä toukkien varalta. Jauhopukkien luontaisia asuinpaikkoja ovat vanhat lahot kannot ja sahajauhokasat. Ne viihtyvät myös rotanraadoissa ja linnunpesissä.
Jauhomatoja voi kasvattaa häkkilintujen ja akvaariokalojen ravinnoksi. Myös kanat pitävät jauhomadoista. Joissakin maissa jauhomatoja käytetään myös ihmisravintona. Toukat kuivataan ja jauhetaan jauhoksi. On hyvä muistaa että kaikki tortillat eivät koostu vain jauhoista ja vedestä.
Torjunta: Siivous. Saastuneiden jauhojen heittäminen pois tai antaminen kanojen ja lintujen ruuaksi.

Jauhopunkki (Acarus siro)
Hyvin pieni, vain 0,3-0,6 mm, mutta paha tuholainen. Vaalea ja karvaton punaraajainen punkki. Pitää kosteista, pimeistä ja ummehtuneista paikoista. Elää vilja- ja siemenvarastoissa. Syö jauhoa, siemeniä ja kaikkien viljatuotteiden jyviä, erityisherkkua viljan alkiot. Aiheuttavat jauhoihin äitelän maun ja hajun. Aiheuttaa kotieläimille myrkytysoireita. Jauhopunkki kuolee yli +65°C:een lämmössä tunnissa ja +55°C:een lämmössä 12 tunnissa.
Homepunkki (Tyrophagus putrescentiae) on jauhopunkin sukulainen ja se pitää enemmän proteiini- ja rasvapitoisista jauhoista ja siemenistä.
Torjunta: Siivous. Saastuneet jauhot on hävitettävä.

Jyväkärsäkäs (Sitophilus granarius, ent. Calandra granaria)
Punavioletti, ruskehtava tai musta 2,5 - 5 mm pitkä kuoriainen, jolla on pitkä takaruumis. Naaras puree jyvään reiän ja laskee sinne kaksi munaa sekä tukkii reiän.
Tämän kärsäkkään toukat viihtyvät jyvissä, erityisesti vehnän, ohran ja maissin jyvissä. Koska toukka elää jyvän sisällä, sitä ei voi havaita ennenkuin se on kuoriutunut n. 2 kk:n päästä. Vuodessa kehittyy 3-5 sukupolvea. Jyväkärsäkkäitä voi löytyä myllyistä, olutpanimoiden ohravarastoista ja viljan säilytyspaikoista. Ulkomaantuliaisena se ei kuitenkaan viihdy kylmässä Suomessa kovin hyvin. Suosii 20-25°C:n lämpötilaa, mutta tulee toimeen 15°C:ssakin. Aikuiset jyväkärsäkkäät syövät jauhoa, pastaa ja viljatuotteita.
Torjunta: Siivous. Saastuneiden jyvien heittäminen pois.

Keittiökoisa (Plodia interpunctella)
Tämä koiperhosta muistuttava koisaperhonen on puolta suurempi, siipien kärkiväli 6-10 mm, kuin koi. Koisaperhosen toukat ovat kellanpunertavia ja ruskeapäisiä, yleensä syömiensä ruokatavaroiden tahrimia. Toukat viihtyvät asunnoissa, viljavarastossa ja eläinkaupoissa vuoden ympäri, kunhan vaan viljatuotteita, pähkinöitä, eläinten kuivamuonaa, linnunsiemeniä, kuivattuja hedelmiä tai suklaata on tarjolla. Toukka koteloituu lautojen ja lattianrakoihin, usein hyvin korkealle.
Torjunta: Huolellinen siivous. Yleisestä siisteydestä huolehtiminen. Saastuneiden ja vanhentuneiden elintarvikkeiden hävittäminen.

Kirjaskorpioni (Chelifer cancroides)
Tämä 3-4 mm:n kokoinen sukkela eläin muistuttaa skorpionia saksineen, eturuumis tummanruskea, takaruumiissa vaaleita poikkiviiruja, häntä ja myrkkypistin kuitenkin puuttuvat. Viihtyvät pimeässä ja kosteassa.
Rakastavat vanhoja klassikkoja, erityisesti niiden liimasidoksia. Saalistaa ja syö myös kirjatäitä. Pitävät sanoma- ja aikakausilehdistä ja kasvikokoelmista. Luonnossa tavataan linnunpesistä, mehiläisyhdyskunnista ja lahoista kannoista.
Torjunta: Sulje kirjaskorpionin valtaama kirja pakastuspussiin ja pakasta 3-4 päiväksi. Huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta huoneessa, jossa säilytät kirjoja. Pietaryrtin lehtiä voi ripotella vanhojen kirjojen väliin pitämään kirjaskorpionit loitolla.

Kirjatäi (Liposcelis patruelis)
Viihtyy kirjojen ja lehtien välissä ullakoilla ja varastoissa. Kooltaan vain 1-2 mm. Rakastaa herbaarioita ja hyönteiskokoelmia. Pääravinto on kuitenkin homesienet. Viihtyy hyvin kosteissa asunnoissa ja uudisrakennuksilla.
Torjunta: Hyvästä ilmanvaihdosta huolehtiminen. Uudisrakennusten hyvä kuivaaminen ja siivoaminen. Kirjojen ja lehtien pakastaminen.

Kirput
Epäsiistiin asuntoon tulee helposti kirppuja. Kirput pitävät pölyn ja roskan täyttämistä lattiaraoista, koloista ja nurkkauksista. Lisäksi kirput pitävät likaisista ihmisistä, kuten myös koirista, kissoista, rotista ja linnuista. Kirppuja on Suomessa 40 lajia. Ne elävät imemällä verta nisäkkäistä ja linnuista. Ihmiskirppu (Pulex irritans) siirtyy henkilöstä toiseen. Ihmiskirppu viihtyy myös koirissa kuten koiran oma koirakirppukin (Ctenocephalides canis). Koirissa voi olla myös kissankirppuja (Ctenocephalides felis), kuten kissoissakin. Linnuissa on kanankirppuja (Ceratophyllus gallinae), jotka voivat siirtyä myös kissoihin ja ihmisiin. Kanakirppulajeja on yksistään 20. Rottakirppua (Notopsyllus fasciatus) on rotilla, mutta se pitää myös ihmisistä. Eläinkirput siis käyttävät myös ihmistä ravinnonlähteenään.
Kirppujen kotelovaiheet (kesto 7-239 päivää) voivat olla vaatteissa, vaatteiden poimuissa, vuoteissa, patjoissa, matoissa, lattianraoissa ja pienissä halkeamissa. Kun lämpötila ja ilmankosteus ovat niille sopivat ne heräävät horroksestaan (9-202 päivää) ja aloittavat ruokailun. Kirpun 10 mm pitkät toukat ovat matomaisia, likaisenharmaita, karvaisia ja nopealiikkeisiä. Ne tekeytyvät vaaran uhatessa kuolleiksi. Kirpun toukat syövät kaikkea orgaanista. Ne voivat kiinnittyä aikuiseen kirppuun ja imeä se verta. Toukka voi syödä myös aikuisen kirpun, jos muuten ei saa tarpeeksi ravintoa. Kannibaaleja!!
Sanotaan että ihmiskirppuja ei ole enää Suomessa, ulkomailta tartunnan voi kuitenkin saada. Iholla ja matkatavaroissa se matkustaa vaivatta mukana.
Kirput pistävät yleensä isäntäänsä useita kertoja, joten kirpun pistokohdan erottaa iholla olevista kovista, punertavista paukamista, joissa keskellä näkyy musta piste (imukärsän jälki). Puremakohta on yleensä nilkassa tai ranteessa, mutta voi olla muuallakin iholla. Kirput syövät myös omat jätöksensä, joten ulostekasoja ei näy.
Kirput ovat sen verran pieniä (2-3 mm) ja samannäköisiä, että eri kirppulajeja ei erota toisistaan ilman mikroskooppia.
Torjunta: Huolellinen siivous ja henkilökohtainen hygienia (päivittäinen peseytyminen). Rottien hävittäminen. Pese lattiat suolavedellä, jos ovat vesipesun kestävät. Ripottele lattianrakoihin suolaa. Vuodevaatteiden säännöllinen vaihtaminen (ainakin kerran viikossa) ja tuulettaminen ulkona (kerran viikossa). Vaatteiden höyryttäminen tai pitäminen kuumassa kuivassa ilmassa (+60 - +65 ° C). Siivoa matot ja huonekalujen taustat ja alustat huolella. Käytä höyrypesuria, jos matot ja tekstiilit sen kestävät. Polta pölyimurin pussi siivouksen jälkeen jos kotonasi on kirppuja.
Koirien ja kissojen makuupaikkojen huolellinen siivous päivittäin. Myös koirat ja kissat on hyvä pestä huolellisesti. Tuhoa kaikki kirppujen asuttamat tekstiilit. Tarvittaessa torjunta-aineiden käyttö.
Kirpunpuremien hoito: Lievät reaktiot häviävät itsestään. Vaikeampiin lääkäri määrää kortisonivoidetta. Teepuuöljyä ja laventeliöljyä voi myös kokeilla.

Koiranpunkki (Rhipicephalus sanguineus)
Muistuttaa puutiaista, mutta etsii ateriaa mieluiten koiran tai kissan verestä. Tarttuu myös ihmisen ihoon verta imemään. Koiranpunkki viihtyy myös asunnoissa sisällä ja pitää keskuslämmityksestä ja kuivasta ilmasta. Majailee asunnoissa lattianraoissa, listojen ja tapettien takana väijyen uhriaan. Koiranpunkki munii lattianrakoihin, tapettien alle ja listojen taakse. Munat ovat väriltään punaisia.
Torjunta: Siivous. Joskus tarvitaan pientä pintaremonttia. Katso myös kirppujen ja puutiaisen torjunta. Koiranpunkkeja voi poistaa punkkipinseteillä (apteekista) sekä koirista että ihmisistä.

Koit
Vaate- (Tineola biselliella) ja turkiskoin (Tinea pellionella) toukat tuhoavat villaisia vaatteita, mattoja, huonekalujen päällisiä, höyheniä ja turkiksia. Toukat rakastavat pesemättömiä villavaatteita, mutta viihtyvät myös keinokuituvaatteissa. Tekstiilien lisäksi ruokalistalle kuuluvat jauhot, liha ja kuolleet hyönteiset sekä aitoa harjasta olevat harjat. Koi on se pieni ruskea perhonen, joka lentelee vaatekaappien liepeillä. Koin voi löytää myös pattereiden takaa, vaatekomeroista ja ruokakomerosta. Se viihtyy +25°C:een lämpötilassa, eikä kestä kylmää.
Torjunta: Huolellinen siivous. Villavaatteiden pesu. Vaatteiden tuuletus ja harjaus molemmin puolin kevättalvella pakkasaikaan. Toukat voi hävittää laittamalla vaatteet kuivauskaappiin tai saunaan +60°C:een lämpötilaan. Toinen konsti on pakastaa tekstiilit vuorokaudeksi. Lämpiminä vuodenaikoina villavaatteiden säilytys tiiviissä pusseissa, joihin laitetaan myös kamferia. Sanotaan että koit eivät siedä tuoreen kumin hajua, joten pussiin voi tyrkätä myös uimalakin tai kumisaappaan. Tyhjät vaatekomerot ja -kaapit on huolellisesti siivottava. Koiden havaitsemisen jälkeen vaatteet on pestävät ja lingottava huolellisesti. Huolellisesti siivottuihin vaatekomeroihin voi koita karkottamaan laittaa mustapippuria, laakerinlehtiä, neilikkaa, laventelia, appelsiininkuoria, kanelia, koiruohoa, seetrilastuja, punaseetriöljyä, kastanjoja, minttua, sitruunaesanssia, kamferia, rosmariinia tai timjamia.
Koitartunnan villamattoihin voi estää laittamalla tuoreita sanomalehtiä maton väliin kun sitä käärii rullalle.
Ryijyt voi suolata ja sitten imuroida suolan pois. Ryijyt voi myös pakastaa viikoksi.

Komerokoisa (Pyralis farinalis)
Suurempi kuin keittiökoisa, siipien kärkiväli 20-32 mm. Naaras on koirasta suurempi. Viihtyy maalaistalojen ulkorakennuksilla, navetoissa ja kesämökeillä. Koristeellisin koisaperhosista, tiilenpunaiset etusiivet, joiden etureunassa keltainen laikku. Siiven poikki kulkee kaksi aaltojuovaa sekä siiven reunassa poikkiviiru. Lentelee kesäkuusta-elokuuhun. Toukat syövät jauhoja, jyviä ja kasvinjätettä. Koteloituu ravintonsa joukkoon.
Torjunta: Huolellinen siivous. Yleisestä siisteydestä huolehtiminen. Saastuneiden ja vanhentuneiden elintarvikkeiden hävittäminen.

Kuolemankello (Hardrobregmus pertinax, ent. Anobium pertinax)
Jos talossasi on käynyt vesivahinko seinässä, katossa tai lattiassa, ilmanvaihto on huono ja/tai, yläpohjaan on tiivistynyt kosteutta, niin kohta paikalle rientää kuolemankello. Aikuinen kuolemankello on 5-6 mm pitkä, himmeän musta ja sen etuselässä on kolme syvää kuoppaa, takanurkissa on keltaiset karvatäplät, peitinsiivissä voimakkaat pisterivit. Toukat ovat 1-5 mm pituisia, ja jättävät jälkeensä 2-3 mm läpimittaisia käytäviä ja samankokoisia lentoreikiä puun pintaan, kun aikuistuvat.
Tästä tuholaisesta on liikkeellä vaikka minkälaisia vanhoja tarinoita. Sillä on myös ilmiömäinen kyky leikkiä kuollutta. Kun silmä välttää se vilistää tiehensä. Hyönteisen kutsuääni on tikitys. Naaraat ja koiraat kutsuvat siten toisiaan. Ennen uskottiin että ääni tietää kuolemaan. Kuolemankellot ennustavat myös sään vaihteluita, tikittämällä enemmän kun ilmanpaine muuttuu.
Kuolemankello viihtyy kosteassa puussa, johon sienet ja laho ovat jo tehneet tuhojaan. Se pitää puusta ja voi syödä sen miltei kokonaan, myös kuiva puu kelpaa. Pakkanen ei tapa kuolemankelloa, talven se viettää horteessa ja kun ilma taas lämpiää, puu maistuu. Luonnossa viihtyy keloissa ja kannoissa sekä lehtipuissa.
Torjunta: Vesivahinkojen huolellinen korjaus, hyvästä ilmanvaihdosta huolehtiminen. Kaikki vaurioitunut puuaines on vaihdettava, ennen kuin sortuu koko rakennelma.

Kärpäset (Musca)
Esille jätetyt ruuantähteet ja siivoamattomuus houkuttelevat kärpäsiä. Kärpäset tutkivat kaikkea, joten niiden mukana kulkeutuu mikrobeja helposti paikasta toiseen.
Kärpäset toimivat yli 100 taudin kantajina (lavantauti, tuberkuloosi, kurkkumätä, pernarutto, tulirokko, polio, kolera, heisimadot, kihomadot jne..). Tunkiot, lantakasat ja huonosti hoidettu komposti keräävät myös kärpäsiä. Kärpänen lisääntyy nopeasti, yhdellä naaraalla voi olla jopa miljardeja jälkeläisiä. Sisälle päästyään kärpäset tahrivat ulosteillaan niin ruokatavarat kuin muutkin esineet, sekä häiritsevät surinallaan ja kävelyllään nukkumista.
Torjunta: Siivous. Ruuantähteiden laittaminen jääkaappiin tai kannelliseen jäteastiaan. Suojaa kaikki esille jätetyt ruoka-aineet.
Saniaiset kukkamaljakossa kuulema torjuvat kärpäsiä, samoin tekee piparminttu ruukussa keittiössä.
Kärpäsen saa pysäytettyä kesken lennon suihkuttamalla siihen hiuslakkaa. Sitten se on helppo tappaa.
Kärpäsiä voi imuroida pölyimurilla.
Kärpäsiä voi pyydystää viipaloimalla kärpässientä maitovatiin ja laittamalla keittiön pöydälle. Älä päästä lapsia tai eläimiä lähelle tätä maitoruokaa. Tappavan tehokasta.
Kärpäsille voi rakentaa ansan myös siirapista, viinietikasta ja tiskiaineesta. Laitetaan aine pienene kippoon tai vatiin. Annetaan kärpästen hukkua. Kärpäspaperinauhoja voi käyttää, mutta ne eivät ole kovin esteettisiä.
Kärpäslätkiä on myynnissä yleisesti sekä käsikäyttöisinä että elektronisia kärpäsgrilleinä ja kärpäslätkän voi tehdä vaikka itse. Jos ei halua tappaa kärpäsiä, niitä voi pyydystää vaikka haaviin ja laskea ulos.
Pihan siisteydestä huolehtiminen. Ei haisevia roska-astioita, kalanperkuupaikkoja, lantakasoja tai komposteja talon lähistölle. Tiheä hyönteisverkko ikkunoissa ja tarveeksi tiivis hyönteisverho parvekkeen ovessa auttaa, sekä ovien pitäminen kiinni.

Leipäkuoriainen (Stegobium paniceum)
Kaupasta ostettujen elintarvikkeiden mukana saattaa kotiin tulla leipäkuoriaisia. Ne viihtyvät varastoissa ja ruokakomeroissa. Itse leipäkuoriainen, joka on 2-4 mm punaruskea ja karvainen kyttyräselkä, ei syö mitään, tuholaisia ovat sen toukat. Ne elävät saastuttamansa ravinnon sisällä pienissä onkaloissa. Päällepäin näkyy pyöreitä reikiä. Valkoiset, 0,5 – 4 mm pitkät, toukat pitävät kuivasta leivästä, korpuista, kekseistä, näkkileivästä, makaroneista, jauhoista, ryyneistä, kuivatuista vihanneksista, yrteistä, mausteista, pähkinöistä, rohdoksista, nahkatavaroista (kengät, saappaat) ja tärkkelyspitoisista liimoista. Leipäkuoriaisen toukat syövät jopa ukonhattua, belladonnaa ja ooppiumia. Toukkia kiinnostavat myös hyönteiskokoelmat ja muumiot sekä nahkaselkäiset kirjat. On sanottu että se syö kaikkea muuta paitsi valurautaa. Toukat pysyvät n. viikon hengissä ilman ravintoa. Leipäkuoriainen oli entisaikojen purjelaivojen miehistöille tuttu, laivakorppujen "madot" olivat leipäkuoriaisia. Leipäkuoriainen ei kestä yli +80°C:een lämpötilaa.
Tupakkakuoriainen (Lasioderma serricorne) muistuttaa leipäkuoriasta, mutta on pienempi ja vaaleampi. Viettää hyvin samanlaista elämää kuin leipäkuoriainen, mutta pitää myös raakatupakasta ja kaikista muistakin tupakkatuotteista.
Torjunta: Siivous. Ruokakomeron puhdistus hyvin kuumalla vedellä ja pesuaineella. Tuhottujen elintarvikkeiden hävittäminen. Kanat pitävät leipäkuoriaisen toukista.

Luteet, seinäluteet, lutikat (Cimex lectularius)
Näitä punaruskeita, 4-6 mm pitkiä, paperinohuita verenimijöitä ei päivisin näe. Ne viihtyvät taulujen takana, sohvassa, listojen, tapettien tai seinälautoituksen takana. Kun pimeä laskeutuu alkaa luteiden saalistusaika. Luteen pesäpaikat tunnistaa pyöreistä ulostelaikuista. Luteet elävät verta imemällä. Ne voivat imeä jopa 7 kertaa oman painonsa verta, voivat elää myös hyvin pitkiä aikoja ilman ravintoa. Ne saattavat aiheuttaa ihottumaa ja syyhyä. Puremakohtaan jää pieni sinipunainen täplä. Luteet huomataan usein vastenmielisestä hajustaan. Luteen munat eivät siedä -4°C:n lämpöä, täysikasvuiset lutikat sietävät -18°C:een pakkasen. +45°C:een lämpö tuhoaa munat ja toukat, mutta ei täysikasvuisia luteita. Luteet olivat alun perin lepakoiden ja kesykyyhkyjen loisia.
Torjunta: Siivous. Vuodevaatteiden ja patjojen peseminen. Kovalla pakkasella ulsovieminen. Sängyn peseminen huolella. Runsas tuuletus pakkasaikaan. Hankaa luteiden pesäpaikkoihin valkosipulia, koiruohoa tai absinttia. Vahvaa ruokasuolaliuosta voi myös käyttää. Levitä patjojen alle pietaryrttiä, kuivattua saksanpähkinää, tuoreita nokkosia, laventelinlehtiä tai mintunlehtiä. Jos omat konstit eivät auta, ota yhteyttä tuholaistorjunnasta huolehtivaan yritykseen. Pahimmillaan voidaan joutua hirsitaloissa repimään seinäpaperit ja pahvit, sekä irrottamaan ikkunoiden ja ovien vuorilaudat ja lattialistat.

Messinkikuoriainen (Niptus hololeucus)
Tämä 4-4,5 mm pitkä, messinginkeltaisen karvan peitossa oleva kuoriainen pitää erityisesti nahasta ja turkiksista sekä mausteista. Silkki kuuluu myös kuoriaisen lempiruokiin. Kuoriaisen toukat pitävät tärkkelyksestä ja viihtyvät siksi viljassa ja viljatuotteissa. Ne pitävät myös lattiantäytteestä, lahoavasta puusta, tekstiileistä, höyhenistä, aidoista harjaksista harjoissa ja tupakasta. Messinkinkuoriainen ilmestyy taloon yleensä jos kellariin on kuollut rotta, hiiri tai lintu tai talon rakenteissa on linnunpesä.
Torjunta: Siivous. Tuhoutuneiden elintarvikkeiden, esineiden ja vaatteiden heittäminen pois. Messinkikuoriaisia voi pyydystää kosteilla vaatteilla. Saastuneeseen huoneeseen laitetaan märkä riepu ja odotetaan kun kuoriaiset ryömivät rievun alle. Tähän voi kulua pitkäkin aika. Joskus lattian täytemateriaali täytyy uusia, että kuoriaisista pääsee lopullisesti eroon.

Museokuoriainen (Anthrenus museorum)
Luonnossa viihtyy sarjakukkaisten kasvien, orapihlajan ja muiden kasvien kukissa. Kuoriainen on musta ja sen etuselässä ja peitinsiivissä on kellanvalkeita viiruja. Kooltaan se on 2-3 mm. Toukka on lyhyt, leveä ja pitkäkarvainen. Viihtyy myös sisätiloissa syöden täytettyjä eläimiä ja hyönteiskokoelmia. Pitää museoiden annista – ruokana. Toukat syövät myös turkiksia ja villaa. Museokuoriainen saapuu kotiisi avoimesta ikkunasta tai ilmanvaihtokanvasta.
Torjunta: Tuhoutuneiden esineiden ja vaatteiden hävittäminen.

Muurahaiset
Faaraomuurahaiset (Monomorium pharaonis)
Vaalean keltaisia tai vaaleanruskeita, afrikkalaista alkuperää olevia muurahaisia.
Asustavat talon puuosissa. Elävät keittiössä, pitävät hotelleista, ravintoloista, leipomoista, pesuloista ja sairaaloista. Pitävät myös lämmöstä, joten niille kelpaa myös keskuslämmityskattilan ympäristö ja lämpöputkien eristeet. Yöeläin, joka syö makeita ruuantähteitä, lihaa, kuolleita hyönteisiä ja raatoja. Muurahaisten näkyminen voi kertoa myös vuotokohdista, joten tarkista putkituksen kunto.
Torjunta: Faaraomuurhaisia voi houkutella maksasyötillä. Joskus torjunta vaatii alan ammattilaista.
Hevosmuurahaiset (Camponotus herculeanus)
Rakentajina ne eivät syö puuta ruokana, vaan rakentavat siihen asuntoja itselleen. Niille kelpaa myös painekyllästetty puu. Niiden tuhoja voi löytyä kellarista tai kosteista tiloista. Sahanpurukasat paljastavat niiden rakennustyömaat. Yleensä niiden tuhot huomataan liian myöhään. Hevosmuurahaiset ovat isoja muurahaisia, 10-18 cm pitkiä. Asuinalue puussa voi ulottua monien metrien alueelle. Hevosmuurahaiset ovat siistiä väkeä, joten rakennuspölyä ei juurikaan ole, eikä muitakaan jälkiä. Hirsi voi kuulostaa koputettaessa ontolta ja tuntua käteen lämpimältä. Vasta kun tuhot ovat laajat ilmestyvät sahanpurukasat.
Torjunta: Vaatii kuningattaren löytämisen ja tuhoamisen. Häätö kuuluu alan ammattilaisille. Toki jos kantti kestää ja kyseessä ei ole kantava seinä, voi ottaa moottorisahan käteen ja sahata pesäalueen puusta pois ja viedä metsään sekä toivoa että kuningatar siirtyi mukana. Vaurioitunut puutavara on vaihdettava uuteen.
Sokerimuurahaiset, mauriaiset (Lasius niger)
Mustia pieniä muurahaisia. Kuningatar on kaksi kertaa isompi kuin muut.
Pitävät ruokatavaroista ja sokerista. Ilmestyvät keväällä asuntoon. Ne asustavat lahonneessa puussa ja viihtyvät talon alla. Mukanaan ne tuovat purua ja hiekkaa, jota ne kasaavat jalkalistojen tuntumaan. Viihtyvät myös pihalaatoituksen ja katukivetyksen alla. Kun maa ulkona sulaa siirtyvät ulos syömään kirvojen ja kilpikirvojen tuottamaan mesikastetta.
Torjunta: Ripottele niiden reiteillä kanelia, mausteneilikoita, kuivattua minttua, piparminttua, valkosipulia, chiliä, currya, kirveliä, suolaa tai kahvinporoja. Sumuta kaikki pinnat valkoviinietikalla tai pyyhi sitruunalla. Liituakin voi kokeilla.
Jos et halua muurahaisia pöydälle, laita pöydän jalat vesiastioihin.
Hävitä muurahaispesä talosi läheltä kantamalla se hieman kauemmas ja kaatamalla pesän alkuperäiselle paikalle kiehuvaa vettä.
Tarkista että talosi kosteiden tilojen vesieristykset ovat kunnossa ja että sokkelin liepeillä ei ole seisovaa vettä. Muurahaisten ilmestyminen kertoo kosteusvaurioista. Ensisijaista on korjata kosteusvaurio, vasta sitten ryhdytään muihin toimiin.

Papintappaja (Callidium violaceum)
Viihtyy yleensä kuorimattomassa havupuussa kuoren alla. Valkoinen, etuosastaan ruskeakarvainen, 1-15 mm pitkä toukka kaivaa suuria lähes 1 cm levyisiä käytäviä nilakerrokseen. Käytävät ovat yleensä täynnä puupölyä. Kun toukka koteloituu, se kaivautuu syvemmälle puuhun (noin 3-5 cm) ja aiheuttaa ongelmia puun kantavuudelle. Yleinen puurakennuksissa ja sahoilla. Sen lentoaukot ovat soikeita, 6 mm leveitä ja muistuttavat tupajäärän koloja. Aikuinen papintappaja on 11-15 mm pitkä, eikä syö puuta. Se on väriltään tumman violetti, pää on musta. Koiraan tuntosarvet ovat sen ruumista pidemmät.
Torjunta: Kaikki vaurioitunut puuaines on vaihdettava, ennenkuin romahtaa koko rakennelma. Älä käytä kuorellista puutavaraa rakentamiseen.

Puupistiäinen (Sirex juvencus)
Saapuu kotiisi yleensä polttopuiden mukana, muuten viihtyy metsissä. Aikuinen puupistiäinen on suuri ja hento, tummansininen, n. 15-35 mm pitkä hyönteinen. Naaralla on takaosassa munimispiikki, jolla se munii kaadettuun puuhun. Kun kermankeltainen toukka kuoriutuu se alkaa syödä puuta. Puupistiäisen toukka on tarkka kaveri, se tekee pyöreitä 4-7 mm:n mittaisia käytäviä ja jättää puun pintaan samankokoisia pyöreitä reikiä. Toukka voi kasvaa jopa 30 mm mittaiseksi ja sillä on pieni musta piikki takaosassaan. Toukka tai aikuinen puupistiäinen ei pistä ihmistä.
Torjunta: Älä säilytä polttopuita sisätiloissa, tuo sisään vaan sen verran puuta kun kerralla tarvitset lämmitystä varten. Jos toukan reiät häiritsevät rakennuksissa, vaihda vaurioitunut puuaines uuteen.

Puutiainen, "punkki" (Ixodes ricinus)
Puutiainen on 3-4 mm pitkä ja litteä hämähäkkieläin. Sen eturuumis on musta ja takaruumis punaruskea. Vaani heinikoissa uhriaan. Kun sopiva ehdokas tulee kohdalle se hyppää kyytiin. Itse olen kyllä kaikki puutiaiseni saanut lepikoissa (heinikkoa ei ole ollut mailla halmeilla), vaikka väitetään että puutiainen ei hypi ihmisen niskaan puista. Puutiainen imee verta nisäkkäistä, matelijoista ja linnuista. Purema on täysin kivuton, koska eläimen syljessä on puudutusainetta. Puutiaisen ruokailu kestää 5-6 päivää ja kylläisenä se voi olla herneen kokoinen. Puutiaisen toukka on vaaleanruskea ja hyvin pieni, mutta se ei estä sitä imemästä verta. Nymfit ovat 2 mm:n pituisia, tummempia ja ne imevät myös verta. Nymfin kehittyminen aikuiseksi vie 2-5 vuotta.
Puutianen tartuttaa borrelioosia, Lymen tauti, joka voi johtaa aivokalvontulehdukseen sekä puutiaisaivokuumetta (Kumlingen tauti) aiheuttavaa TBE-virusta. Borrelia-bakteeri on yleisempi, sitä on 5-50% puutiaisilla. TBEV on vain 1%:lla puutiaisista.
Torjunta: Pitkähihaiset ja lahkeiset vaatteet kun vaeltelee heinikoissa ja pusikoissa. Koirien ja kissojen "punkkisyyni" päivittäin. Puutiainen olisi hyvä saada irti mahdollisimman pian, etteivät sen kuljettamat bakteerit ja virukset ehdi verenkiertoon. Jos puremakohtaan kehittyy rengasmainen ihottuma, mene heti lääkäriin.
Puutiainen voi kaivautua syvällekin ihoon, ellei löydä sopivaa verisuonta pinnasta. Se vaikeuttaa poistamista. Jos puutiaisen pää katkeaa ja jää ihoon, ihoon voi syntyä märkivä haavauma. Pää poistuu ihosta yleensä märkäeritteen mukana. Se ei siis koteloidu ihoon.
Puutiaisen poistamiseen on olemassa monta konstia. Tärkeintä on saada puutiainen mahdollisimman ehjänä ja nopeasti ihosta irti. Mitä kauemmin puutiainen on iholla ollut sen hankalampaa on irrottaminen ja sen enemmän sen syljestä on ehtinyt päästä bakteereja ja viruksia verenkiertoosi. Näin ollen konstilla ei ole niin väliä, pääasia että puutiaisen saa irti. Puutiainen irroitetaan pyörittelemällä sitä edestakaisin varovasti sormilla. Äitini tekniikka oli tarttua puutiaista "niskasta kiinni" ja repäistä irti, samalla ihoa toisella kädellä tukien ja puristaen. Toimi erittäin hyvin, kaikki puutiaiset lähtivät irti (ja hieman ihoa myös). Mummoni elinaikaan puutiaisia irrotettiin kuumalla kekäleellä tai taulakäävällä, sekä savukkeella polttamalla, nykyisin saman asian voisi ajaa moksapuikolla polttaminen. Toimi erittäin hyvin, kaikki puutiaiset irtosivat. Mikäli ei irtoa ja iho alkaa poltella, puutiaisen voi peittää öljyllä, rasvalla tai suolalla ja kun se tukehtuu, yrittää irroittaa sitten parin tunnin kuluttua. Puutiainen on hyvä saada pois 24 tunnin sisällä tartunnasta, sillä mitä kauemmin puutiainen on ihossa kiinni, sen enemmän se erittää ihoon sylkeään, jossa bakteerit ja virukset ovat. Nykyihmisille, jotka eivät puutiaisen nopeaa poistoa hallitse, on myynnissä punkkipinsettejä tai -rautoja apteekeissa ja päivittäistavarakaupoissa. Niillä puutiaisen saa melko helposti irti, yleensä se pää jää kuitenkin ihoon kiinni ja puremakohta tulehtuu. Ennen vanhaan tulehtumista vastaan käytettiin suolaa tai hyvin suolaista voita puutiaisen puremakohtaan. Suola imi itseensä (pois haavasta) bakteereita ja viruksia sisältävää verta, joten riski saada tartunta ja tauti pieneni.
Borrelia-bakteeria vastaa ei ole rokotetta. TBE-virusta vastaan on. Suojan kehittyminen vaatii 3 pistosta. Ensimmäiset pistokset kuukauden välein, viimeinen 6-12 kk:n päästä toisen pistoksen ottamisesta.

Pölypunkki (Dermatophagoides pteronyssinus, D. farinae)
Pienen pieni 0,4 mm:n pituinen punkki, jota ei voi erottaa paljaalla silmällä. Elelee vuoteessa kanssasi. Viihtyy erityisen hyvin kosteassa ja lämpimässä vuoteessa. Pitää myös patjoista, pehmustetuista huonekaluista ja kaikista pölyistä paikoista. Syö ihmisten ja eläinten hilsettä, ruuanmuruja, nahkaa ja villaa. Saattaa aiheuttaa tukkoista oloa (flunssantunne aamuisin) ja astmantapaisia oireita. Voi aiheuttaa myös iho-oireita (ekseemaa).
Pölypunkin elinaika on 3-5 kuukautta. Ihanneolosuhteet pölypunkeille ovat 17-32 ° C:een lämpötila ja 55-75% ilmankosteus eli samat olosuhteet, missä ihminen viihtyy.
Torjunta: Laske huoneiston ilmankosteutta. Vedä aamulla vuode auki = vedä peitteet sängyn päädyn yli, niin että vuode on avoinna. Avaa ikkuna, anna tuulettua 10-15 min. ennen petausta. Vie vuodevaatteet kerran viikossa ulos ja paukuta mattopiiskalla oikein kunnolla.
Vuodevaatteiden pesu 60°C:ssa. Kovalla pakkasella vie kaikki vuodevaatteet ulos, myös patjat. Yli -30°C:en pakkasella pölypunkki kuolee 6 tunnissa. Pölypunkki kuolee myös kuivassa saunassa yli +60°C:een lämmössä. Yli tunnin käsittelyaika riittää. Pehmoleluista pölypunkin voi häätää laittamalla ne kuivausrumpuun tai saunaan +60°C:een. Imurointi voi joskus pahentaa pölypunkkiongelma, koska pölypunkin ulosteita ja itse punkkeja siirtyy ilmanvirran mukana ilmaan. Valitse pölyimuri, jossa on hyvä suodatusjärjestelmä tai siivoa makuuhuone mieluummin nihkeäpyyhinnällä. Kaikki pinnat on siivottava hyvin.
Jos lapsilla tai muilla perheenjäsenillä on pölyallergia, astma tai pölypunkkiherkkyyttä, makuuhuoneen kalustus on pidettävä hyvin yksinkertaisena ja helposti siivottavana. Paikat on pidettävä mahdollisimman pölyttömänä nihkeäpyyhinnällä.

Rautio (Xestobium rufovillosum)
Pitää lehtipuista, erityisherkkua on tammi- ja jalavarakenteet. Kuten kuolemankellokin rautio tikittää paritteluaikaan, ääni syntyy kun rautio hankaa selkäänsä puuta vasten. Lahonnut puuaines on erityisherkkua, kiviseiniin upotettujen palkkien päät lempipaikka. Aikuinen rautio on 6-9 mm pitkä, peitinsiivet tumman ruskeat, joissa pieniä keltaisia karvapilkkuja. Toukka on 9 mm pitkä ja sen kehitys aikuiseksi voi kestää 10 vuotta. Puuhun jää näkyville noin 2-3,5 mm:n lentoreiät. Suomessa harvinaisempi puutuholainen.
Torjunta: Jos toukan reiät häiritsevät rakennuksissa, vaihda vaurioitunut puuaines uuteen.

Riisihärö (Oryzaephilus surinamensis)
Noin 2,5 - 3,5 cm pitkä litteä ja musta tai ruskea kuoriainen, jonka etuselän reuna piikkinen. Elelee jauhoissa, leivässä, hiutaleissa, kuivatuissa hedelmissä, pähkinöissä ja viihtyy keittiön nurkissa. Joskus käy ruokailemassa myös puisella huonosti puhdistetulla leikkuulaudalla. Toukat pystyvät kaivautumaan ruokapakkauksiin hyvinkin pienistä raoista, ne kasvavat 4 mm pitkiksi ja ovat vaaleita, litteitä, karvaisia ja tummapäisiä.
Pähkinähärö (Oryzaephilus mercator) muistuttaa riisihäröä, mutta sen etuselässä ei ole piikkejä. Pitää enemmän pähkinöistä, manteleista, kookosjauhosta ja suklaasta.
Torjunta: Siivous. Saastuneiden elintarvikkeiden heittäminen pois. Puisen leikkuulaudan huolellinen puhdistus ja pyyhkiminen etikalla tai sitruunamehulla puhdistuksen jälkeen.

Rohmukuoriainen (Tribolium destructor)
Nimensä mukaan tämä sitkeähenkinen 5-6 mm pitkä musta tai tummanruskea kuoriainen tuhoaa jauhoja ja leipätuotteita, muita elintarvikkeita, linnunsiemeniä sekä vaatteita. Villa on erityistä herkkua. Viihtyy liinavaatekaapeissa ja komeroissa. Pitää myös kasvi- ja hyönteiskokoelmista sekä turkiksista. Rohmukuoriainen kuolee -10°C:n lämpötilassa. Sille on tunnusomaista pistävä, lysolia muistuttava haju. Rohmukuoriainen on peräisin Afrikasta ja selviää kuukausia ilman ravintoa. Siirtyy paikasta toiseen nopeasti. Toukat tarvitsevat +13° C:en lämpötilan kehittyäkseen aikuisiksi. Siirtyy kerrostaloissa asunnoista toiseen ilmanvaihtokanavien kautta.
Torjunta: Siivous. Puhdista tai puhdistuta ilmastointikanavat aika ajoin. Ota tarvittaessa yhteys tuholaistorjuntaan. Rohmukuoriaisen tuhoamien elintarvikkeiden ja vaatteiden hävitys.

Rotat (Rattus) ja hiiret (Mus)
Syövät elintarvikkeita ja nakertavat reikiä rakennusten lattioihin ja seiniin. Ne viihtyvät ullakoilla, varastoissa, kellareissa ja aitoissa. Käyttävät kulkuväylinään putkituksia, ulkokaton tuuletusrakoja ja tarvittaessa jyrsivät uusia reittejä. Rotat levittävät useita tarttuvia tauteja. Hiiret ovat mestarikiipeilijöitä ja pysyvät kiinni materiaalissa kuin materiaalissa.
Torjunta: Myöhäissyksyllä kun ne alkavat hakeutua asuntojen lähistöille, niitä torjutaan hiirenloukuilla. Myös mökillä kannattaa tehdä hiirien syyshävitys. Laita hiirenloukkuun pähkinä-rusinasuklaata, maapähkinävoita, juustoa, leipää tai makkaraa. Kaikki yli 7 mm suuremmat reiät on tukittava tai laitettava metalliverkko. Teräsvillaa tai metallisen hankaussienen voi myös laittaa hiirenkoloa tukkimaan. Hiirten häätöön voi kokeilla valkosipulia, minttua ja cayennenpippuria. Muista lisätä aineita säännöllisesti. Ultraäänellä voi yrittää häätää rottia. Hanki ahkera (ja iso) kissa, joka ei pelkää rottia!
Rotta menee harvoin loukkuun, joten jos isoa ja rohkeaa kissaa ei ole, tarvitset rotanmyrkkyä. Artikkelin lopusta löydät ohjeen luontoystävälliseen rotanmyrkkyyn. Rottia voi yrittää karkottaa myös kissanpissalla. Kerää kissanpissaista hiekkaa nailonsukkaan ja asettele rottien kulkureiteille. Ei kuitenkaan ole kovin esteettistä. Jos rotta menee loukkuun upota loukku rottineen veteen, jos rotta ei ole jo kuollut. Rotanpurema ei ole terveellinen.
Pese rotan- ja hiirenloukut aina käytön jälkeen hyvin kuumalla vedellä ja käytä suojakäsineitä.
Hävitä hiirien ja rottien raadot hautaamalla tai polttamalla mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Raadot haisevat ja levittävät syöpäläisiä!
Säilytä jätteet ja ruoka-aineet aina erillisissä kannellisissa astioissa. Hävitä rottien ja hiirien saastuttamat elintarvikkeet.

Ryijykuoriainen (Anthrenus verbasci)
Aikuinen ryijykuoriainen on 1,8-1,3 mm:n pituinen, ruskea tai musta, himmeä ja selässä vaaleita juovakuvioita.
Toukat kasvavat 4-5 mm:n pituisiksi ovat kellanruskeita ja karvaisia.. Syövät villaa ja turkiksia, myös kokolattiamatot kelpaavat. Nahkatavarat, hyönteiskokoelmat, täytetyt eläimet, linnunpesät ja raadot kiinnostavat sitä myös ruokana. Jauhoista, hiutaleista ja viljatuotteista voi löytyä myös kuoriaisen toukkia. Luonnossa elävät linnunpesissä ja raadoissa, syöden karvoja, höyheniä, lihaa, luita ja sarvia. Toukka puolustautuu tunkemalla peräpäässään olevat karvat hyökkääjän ruumiiseen. Ryijykuoriaisen neulakarvat pystyvät tunkeutumaan myös ihmisen ihoon.
Torjunta: Katso Koit. Saattaa vaatia koko talon myrkytyksen. Ota yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaisiin, jos ongelma on paha.

Sokeritoukat (Lepisma saccharina)
Valonarkoina eläiminä sokeritoukat liikkuvat pimeällä. Ne ovat vikkeliä ja kun valot syttyvät pinkovat pakoon. Ne viihtyvät kosteissa lämpimissä tiloissa, kylpyhuoneissa, WC:ssä, tiskipöytien alla, keittiössä. Sokeritoukat pitävät tärkkelyksestä, sokeripitoisista aineista, silkistä, likaisista vaatteista, tärkistä, tapettiliisteristä ja kirjojen liimasidoksista sekä viihtyvät hieman likaisissa tiloissa. Sokeritoukka tulee toimeen myös syömällä pelkkää paperia. Luonnossa sokeritoukka elelee linnunpesissä ja ampiaispesissä. Sokeritoukka kasvaa jopa 11 mm:n pituiseksi, se on hopeanhohtoinen, litteä ja jaokkeinen. Sillä on kolme sukahäntää ja tuntosarvet. Elävät 5-vuotiaiksi, naaraat pariutuvat 2-vuotiaina ja kehitys munasta aikuiseksi on hidasta, suotuisissa oloissa kestää ½ vuotta. Leviää kerrostaloissa viemäriputkia ja ilmastoinikanavia pitkin.
Torjunta: Huolellinen siivous, lattioiden kuivaus. Pese likaiset vaatteet vähintään kerran viikossa. Älä säilytä likaisia vaatteita lattialla, vaan tiiviissä kannellisessa astiassa. Pese pyykkiä usein. Puhdista viemärit säännöllisesti. Pistä tarvittaessa WC-paperirulla muovipussiin ettei sokeritoukka saa siitä ravintoa. Samoin jos sokeritoukkia on keittiössä laita tärkkelyspitoiset ja sokeriset ruoka-aineet muovipussiin. Huolehdi kosteiden tilojen ilmanvaihdosta. Kaksipuolisesta teipistä voi tehdä ansoja sokeritoukille. Sitruuna voi myös karkottaa niitä. Kamferiakin voi kokeilla. Hävitä sokeritoukkien saastuttamat elintarvikkeet.

Suutari (Monochamus sutor)
15-24 mm:n pituinen musta kuoriainen, jonka peitinsiivissä on pieniä keltaisia täpliä. Koiran tuntosarvet ovat kaksi kertaa ruumiin mittaiset, naaran tuntosarvet lyhyemmät ja valkorenkaiset. Elelee männyissä ja kuusissa kuoren alla. Toukat ovat jalattomia ja kapeapäisiä. Ne elävät aluksi kuoren alla, mutta kaivautuu talveksi syvemmälle puuhun, jopa puun keskustaan asti.
Ranskanräätäli (Monochamus galloprovincinalis ja Räätäli (Monochamus rosenmülleri) ovat suutarin sukulaisia. Ranskanräätäli elelee männyssä ja räätäli kuusessa.
Torjunta: Kaikki vaurioitunut puuaines on vaihdettava.

Syyhypunkki, syyhelmä (scabies) (Acarus scabiei)
Kaivelee 5-20 mm:n pituisia käytäviä ihon alle. Punkki on hädintuskin silmin havaittava, 0,4-0,5 mm:n pituinen. Naarasyksilö kaivautuu ihon sarveiskerrokseen ja munii lukuisan määrän munia 5-6 viikon aikana. Niistä kehittyy 3 viikossa toukka-asteen kautta täysikasvuisia punkkeja. Yleensä sen huomaa vasta kutinasta ja käytävistä iholla. Pitää sormien välien ja ranteiden sisäpuolen ohuesta ihosta. Joskus iholle nousee pieniä näppyjä. Tavallisesti syyhypunkki asustaa vatsan alaosan, peniksen, reiden yläosan, kainaloiden, pakaroiden, polvitaipeiden, kyynärtaipeiden ja varpaiden ihossa. Pikkulapsilla syyhypunkkia voi olla kaikkialla keholla. Kutina on pahimmillaan illalla. Syyhypunkki tarttuu ihokontaktissa ja vaatteiden välityksellä. Syyhypunkki voi esiintyä epidemian tapaan.
Torjunta: Älä lainaa toisten vaatteita, äläkä lainaa omia vaatteitasi muille. Siivous, vaatteiden ja vuodevaatteiden perusteellinen pesu ja silittäminen kuumalla raudalla (mikäli kärsivät sen), hyvä hygienia. Syyhypunkki ei katoa itsestään, vaan täytyy hoitaa esim. Nix 5%-emulsiovoide apteekista. Toimi ohjeen mukaan. Koko perhe on hoidettava, vaikka oireita ei olisikaan, jos yhdellä huomataan syyhypunkki. Hoito toistetaan viikon kuluttua, vaikka kutinaa ei enää olisikaan. Kutina ei aina katoa heti hoidon jälkeen, vaikka syyhypunkit olisivatkin jo kuolleet.

Talipunkki (Demodex folliculorum ja Demotex brevis)
Mikroskooppisen pieni hämähäkki, joka elää joidenkin ihmisten iholla. Talipunkkeja on 65 lajia, mutta vain kaksi elää ihmisen iholla. Talipunkit ovat päivisin rauhallisia, mutta öisin ne lähtevät liikekannelle. Ne liikkuvat hyvin hitaasti. Elevät yleensä talirauhasen käytävissä ja karvatupessa syöden talia ja siihen sekoittunutta epiteelikudosta. Pitävät myös likaisista vuodevaatteista ja hiusharjoista. Siirtyvät ihmisestä toiseen ihokontaktin kautta. Talipunkki kantaa monenlaisia bakteereita ja aiheuttaa ruusufinnin, päänahan kuivumista, kutinaa, hilsettä, hiustenlähtöä, seborrooista ekseemaa ja finnejä päänahkaan.
Torjunta: Talipunkki ei lähde tavallisella shampoopesulla. Talipunkin hävityksen suorittavat talipunkin häätöön koulutuksen saaneet parturit ja kampaajat. He tekevät ensin talipunkkitutkimuksen mikroskoopilla. Häätö vaatii useita hoitokertoja.
Iholta talipunkkia voi yrittää häätää syyhyn hoitoon tarkoitetulla Nix 5% -emulsiovoiteella (apteekista) tai permetriiniä sisältävällä koirashampoolla. Noudata pakkauksen ohjeita. Reunuspäivänkakkarasta valmistetulla uutteella on myös tehoa talipunkkiin. Joskus riittävän happamat olosuhteet iholla ja päänahassa auttavat pitämään talipunkin loitolla. Päänahan pesu shampoopesun jälkeen maitoheralla, sitruunamehulla tai viinietikalla voi auttaa.

Torakat
Torakoita on Suomessa kaksi luonnonvaraista lajia ja runsaasti uusia tulokaslajeja. Syövät lähes kaikkea, ruokatarvikkeita, paperia, tekstiilejä, nahkaa ja likaavat kaiken minkä kanssa joutuvat kosketuksiin. Lisäksi ne levittävät bakteeritartuntoja. Torakoille on tunnusomaista epämiellyttävä haju. Useimmat lajit ovat ruskehtavia, soikean muotoisia ja litteitä. Torakat viihtyvät raoissa, esim. uuninraot, lämpöpatterin takana, tiskipöytien alla, uunien ja liesien alla, jääkaapin taustat, kaapit ja komerot päivisin. Yö on torakoiden liikkumisaikaa. Torakat viihtyvät lämpimässä 25-35°C:ssa ja kuolevat -20°C:een lämpötilassa.
Sokeritorakka (Periplaneta americana) on punaruskea 23-32 mm:n pituinen. Suurin Suomessa tavatuista torakoista. Kotoisin Afrikasta, kulkeutui orjien mukana Amerikkaan ja Suomeen saapui trooppisten hedelmien ja ruokatarvikkeiden mukana. Sokeritorakka voi elää 3 kuukautta ilman ravintoa ja kuukauden ilman vettä. Se viihtyy kasvihuoneissa, sokeritehtaissa ja siivottomissa asunnoissa.
Russakka (Blatta germanica, Blatella germanica, ent. Phyllodromia germanica ) on 10-13 mm:n mittainen kellanruskea tai punaruskea, etuselässä kaksi tummaa levää juovaa. Naaras kuljettaa munakoteloa mukanaan, kunnes toukat kuoriutuvat. Tähän kuluu aikaa noin 20 päivää. Toukkien kehittyminen aikuiseksi vie 7 viikkoa. Viihtyy leipomoissa, ravintoloissa, ruokatavarakaupoissa, suurkeittiöissä, sairaaloissa. Pitää 25-35 ° C:een lämpötilasta. Kotoisin Etelä-Aasiasta.
Lapintorakka (Ectobius lapponicus) on luonnonvarainen laji, mutta tulee sisätiloihin, kesämökeille ja autiotupiin talvehtimaan. Naaras on vaaleampi, leveämpi ja lyhytsiipisempi kuin koiras. Lapintorakka ei yleensä aiheuta mainittavampaa haittaa.
Ranskantorakka, ”TV-torakka, ”radiotorakka”” (Supella longipalpa) muistuttaa Lapintorakkaa. Pitää 25-35 ° C:een lämpötilasta ja viihtyy radioiden, televisioiden, tietokoneiden ja muiden lämpöä kehittävien sähkölaitteiden sisuksissa. Nopealiikkeinen ja syö kaikkea eloperäistä.
Ruotsintorakka (Blatta orientalis, ent. Periplaneta orientalis) on 18-28 mm:n pituinen lakankiiltoinen naaras mustanruskea tai musta, koiras punaruskea. Suosii 20-29 ° C:een lämpötilaa.
Torjunta: Huolellinen siivous. Tietokoneen sisuksien siivous aika ajoin, sähkölaitteiden puhdistus ja imuroiminen pölynimurilla. Asuintilojen lämpötilan pitäminen alle 20 °C:ssa. Näkyvät torakat voi imuroida pois ja polttaa pölynimurin pussin. Yleensä suurten torakkalaumojen torjuntaan tarvitaan ammattiapua. Hävitä torakoiden saastuttamat elintarvikkeet.

Tupajumi (Anobium punctatum)
Saapuu kotiisi polttopuiden mukana. Tupajumin toukka on valkoinen, käppyrässä ja kasvaa 4-5 mm pitkäksi. Kehitys toukasta aikuiseksi vie 4-8 vuotta. Aikuinen tupajumi on 3-5 mm pitkä, kyttyräselkä.
Yleensä ovat hoitelemassa puuntuhotehtäviään havu- ja lehtipuissa, mutta keväällä tai kesällä niitä voi nähdä enemmän muuallakin, kun on lisääntymisaika. Tupajumeilla on ilmiömäinen kyky leikkiä kuollutta. Jos sitä kosketetaan, se tekeytyy kuolleeksi, jopa tuntikausiksi. Kun se jätetään rauhaan se poistuu vikkelästi paikalta. Tupajumi viihtyy 22-23°C:een lämpötilassa ja kosteassa. Sitä tavataan usein varastoista, navetoista, vanhoista rakennuksista ja puolilämpimiltä kesämökeiltä, jossa on kosteaa ja huono ilmanvaihto. Tupajumi pitää huonekaluista, lampuista, lyhtypylväistä ja yleensä puusta. Tupajumi ei pidä keskuslämmityksestä, joten asuinrakennuksissa sitä harvemmin tapaa. Tupajumin toukat kaivelevat puuhun käytäviä niin tiheään, että lopulta puuaines muistuttaa vaahtomuovia ulkonäöltään. Pinnassa ei näy yleensä muutamia pieniä 1,5-2 mm:n reikiä lukuun ottamatta yhtään mitään.
Torjunta: Älä säilytä polttopuita sisätiloissa, tuo sisään vaan sen verran puuta kun kerralla tarvitset lämmitystä varten. Kaikki vaurioitunut puuaines on vaihdettava. Pienet esineet voi pakastaa pariksi viikoksi.
Hirsijumi (Hadrobregmus confusus, ent. Anobium confusus) on tupajumin sukulainen. Hieman tupajumia isompi ja pakkasta kestävä. Viihtyy lahossa puussa, mutta ei siedä keskuslämmitystä. Tavallinen ullakoilla, kirkoissa ja lämmittämättömissä hirsirakennuksissa.
Ruskojumi (Anobium rufipes) on 4-7 mm pitkä kovakuoriainen, jonka toukat syövät lehtipuuta. Viihtyvät kylmillään olevissa rakennuksissa. Kaikki lehtipuu käy ravinnoksi.
Tuomaanjumi (Anobium thomsoni) muistuttaa ruskojumia, mutta toukat ovat erikoistuneet havupuiden puuaineksen tuhoamiseen. Lämmittämättömät rakennukset kelpaavat asuinpaikaksi.
Torjunta: Lämpökäsittely +60 - +70 °C:ssa 8 tunnin ajan. Ammattilaiset hoitavat tämän ongelman.

Tupajäärä, "puutoukka" (Hylotrupes bajulus)
Tämä ahkera puuntuhooja tekee puuhun koukeroisia puupölyn täyttämiä 6-10 mm:n käytäviä. Toukka on noin 30-40 mm pitkä, vaalea, karvaton ja mustapäinen. Se pitää syödessään narskuttavaa ääntä.
Yleensä viihtyy vanhojen hirsirakennusten lattioissa, huonekaluissa, erityissuosikki on männystä valmistetut esineet. Päällepäin ei välttämättä näy mitään, kunnes eräänä päivänä puun pinta on nätisti rei'itetty soikein, 6-10 mm:n rei'in, josta valuu sahajauhoa. Jos näiden toukkien annetaan mellastaa rauhassa kauniista puusta ei ole kuin rippeet jäljellä. Toukan kehitys aikuiseksi kestää 4-10 vuotta. Joskus talon kaikki puurakenteet joudutaan vaihtamaan tupajäärän takia. Tupajäärä pitää yli +25°C:een lämmöstä ja kosteudesta, mutta syö myös kuivaa puuta. Viihtyy hyvin lämpimällä ullakolla. Jos puuta koputtaa ja kuuluu ontto ääni, tupajäärä saattaa olla asialla. Tupajäärä ei pidä pakkasesta. Aikuinen tupajäärä on 10-20 mm pitkä, musta ja peitinsiivissä on kaksi vaaleaa vinotäplää ja etuselässä kaksi mustaa painaumaa.
Torjunta: Kaikki vaurioitunut puuaines on vaihdettava. Pienet puuesineet voi pakastaa pariksi viikoksi.

Turkiskuoriainen, pilkkuturkiskuoriainen (Attagenus pellio)
Aikuinen turkiskuoriainen on ruskea tai musta, etuselän takareunassa kolme valkoista täplää ja kummassakin peitinsiivessä keskellä valkoinen piste.
Toukat kasvavat 3 vuodessa 8-11 mm:n pituisiksi ovat kellanruskeita, karvaisia ja toukan takapäässä on karvatupsu. Syövät villaa ja turkiksia, myös kokolattiamatot kelpaavat. Nahkatavarat, hyönteiskokoelmat, linnunpesät ja raadot kiinnostavat sitä myös ruokana. Jauhoista, hiutaleista ja viljatuotteista voi löytyä myös turkiskuoriaisen toukkia. Luonnossa elävät linnunpesissä ja raadoissa.
Torjunta: Katso Koit. Saattaa vaatia koko talon myrkytyksen. Turkiskuoriaiset pitävät myös vanhasta juustosta, joten juustopaloilla niitä voi vähitellen pyydystää. Ota yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaisiin, jos ongelma on paha.

Täit
Suomessa on 12 lajia, joista kolme elää ihmisissä. Yksi elää päässä (Pediculus humanus capitis), toinen vaatteissa (Pediculus humanus corporis) ja kolmas satiainen (Phthirius pubis) häpykarvoissa. Vaatetäi levittää pilkkukuumetta. Vaatetäi elää ihmisen muussa karvoituksessa päätä lukuun ottamatta. Se liimaa munansa vaatteiden saumoihin. Vaatetäi on Suomessa harvinainen, sitä vastoin päätäi ei ole. Monissa kouluissa ja lastentarhoissa sitä on epidemiaksi asti. Päätäi elää ihmisverellä ja viihtyy päänahassa usein korvien takana ja niskassa. Pitkätukkainen saa tartunnan helpommin. Ne viihtyvät sekä likaisessa että puhtaassa tukassa. Satiaisia voi olla myös silmäripsissä ja muualla vartalon karvoituksessa.
Torjunta: Päätäin torjunta: Täikampa. Pään pesu täishamoolla. Usein koko perhe tarvitsee käsittelyn. Pään, jossa täitä on voi myös kostuttaa viinietikalla ja laittaa pään ympärille vielä viinietikalla kostutetun pyyhkeen. Sen ympärille kuivan pyyhkeen. Annetaan olla yön yli. Aamulla pestään shampoolla pois. Kaikki vuodevaatteet, tyynyliinat ja päähineet on pestävä huolellisesti yli 60 ° C:ssa vedessä. Katso myös lopusta Täintappoöljy.
Vaatetäi hävitetään huolellisella vaatteiden pesulla yli 60°C:ssa, tai laittamalla vaatteet kuivaan, kuumaan saunaan yli tunniksi sekä hyvällä henkilökohtaisella hygienialla. Satiaisia voi häätää syyhylääkkeillä esim. Nix 5%-emulsiovoide apteekista.

Vakkakuoriainen (Tribolium castaneum)
Ruskea tai kellanruskea 3-3,5 mm pitkä kuoriainen, jolla on himmeät peitinsiivet ja nuijamaiset tuntosarvet. Pitää jauhoista, hiutaleista, kuivatuista hedelmistä, pähkinöistä, mausteista, kaakaosta, suklaasta. Naaras elää 3-vuotta ja sinä aikana ennättää laskea 400-500 munaa. Tahmeat munat ovat suojassa jauhoissa, joten niitä ei erota. Toukkien kehittyminen vaatii +20°C:n lämpötilan, joten kuolevat yleensä talvella.
Torjunta: Siivous. Vakkakuoriaisen tuhoamien elintarvikkeiden hävitys. Jauhojen ja elintarvikkeiden kylmäkäsittely.

Varaslesiäinen, varaskuoriainen (Ptinus fur)
Sekä aikuiset että toukat tekevät tuhojaan sekä eläin- että kasvikunnan tuotteissa. Toukat muistuttavat leipäkuoriaisen toukkia. Erityisesti varaslesiäiset pitävät leipomotuotteista, ryyneistä, mausteista, jauhoista, nahkatavaroista, villavaatteista. Ne viihtyvät myös kirjoissa, kasvi- ja hyönteiskokoelmissa, viljavarastoissa. Luonnossa linnunpesissä ja raadoissa.
Torjunta: Siivous. Tuhoutuneiden elintarvikkeiden ja vaatteiden hävitys.

Vyöihrakuoriainen (Dermestes lardarius)
Aikuinen kuoriainen on 7-9 mm:n pituinen ja musta, peitinsiipien poikki kulkee leveä, harmaanruskea vyö, jossa epämääräisiä pisteitä.
Toukat kasvavat 8-11 mm:n pituisiksi ovat kellanruskeita ja karvaisia. Syövät villaa ja turkiksia, myös kokolattiamatot kelpaavat. Nahkatavarat, hyönteiskokoelmat, keittiöjätteet, linnunpesät ja raadot kiinnostavat sitä myös ruokana. Jauhoissa, hiutaleissa, viljatuotteissa, lihassa, ihrassa, kuivatussa kalassa sekä kissojen ja koirien kuivamuonassa voi olla tämän kuoriaisen toukkia. Luonnossa elävät linnunpesissä, mehiläispesissä ja raadoissa. Koteloituva toukka kaivautuu puuhun, pahviin tai huovan sisään.
Torjunta: Katso Koit. Saattaa vaatia koko talon myrkytyksen. Ota yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaisiin, jos ongelma on paha.

Vyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei)
Aikuinen turkiskuoriainen on 4-5 mm pitkä ruskea, kummassakin peitinsiivessä vaalea poikkivyö.
Toukat kasvavat 8-11 mm:n pituisiksi ovat kellanruskeita, karvaisia ja toukan takapäässä on karvatupsu. Syövät villaa ja turkiksia, myös kokolattiamatot kelpaavat. Nahkatavarat, hyönteiskokoelmat, linnunpesät ja raadot kiinnostavat sitä myös ruokana. Jauhoista, hiutaleista ja viljatuotteista voi löytyä myös turkiskuoriaisen toukkia. Luonnossa elävät linnunpesissä ja raadoissa. Viihtyy 25-30 ° C:een lämmössä.
Torjunta: Katso Koit.


Tuholaisia puutarhassa ja kasveissa

Etanat, kotilot
Juota etanat humalaan ja anna hukkua. Laita matalaan maljaa olutta ja aseta malja niin että sen reunat ovat maan tasalla. Hukkuvatpahan onnellisina. Varoitus! Puutarhassa voi hoiperrella tämän jälkeen humalaisia siilejä ja oudosti käyttäytyviä pikkulintuja ja toisiaan halailevia sammakoita.
Etanoita voi myös houkutella appelsiinin tai sitruunankuorien alle tai ylösalaisin käännettyyn kulhoon. Aamulla kannattaa tarkistaa saalis ja viedä pois. Etanoita voi pyydystää myös härskillä voilla voidellulla voileivällä ja salaatinlehdellä.
Jos haluat että etanat kiertävät jotain istuta rohtosamettikukkia suojattavan kasvin ympärille. Monet yrttikasvit kuten kirveli, sinappi, timjami tai iisoppi torjuvat myös etanoita kasvien ympärille istutettuna. Puutuhkaa, sahanpuruja, soraa tai karkeaa suolaa voi myös kokeilla.
Paras tapa torjua etanoita on pitää puutarha siistinä, ruoho lyhyenä ja kerätä kotilot pois aina kun niitä löytyy.
Linnut, siilit ja sammakot syövät etanoita, joten toimivat luonnollisina torjunta-aineina.

Hyttyset (Aedes)
Viihtyvät seisovassa vedessä. Siivoa sadevesikaivot ja -ämpärit aika ajoin. Jos kotisi lähistöllä on lampi hanki sinne kaloja tai sammakoita. Ne pistelevät hyttysentoukat poskeensa. Tiheät metsät kodin lähistöllä toimivat hyttysvarastoina, samoin tiheät pensasaidat. Hyttysiä voi yrittää karkottaa pyyhkimällä ihoa basilikalehdillä, omenaviinietikalla tai sitruunamelissan lehdillä.
Savun sanotaan myös karkottavan hyttysiä. Voit yrittää polttaa kuivattuja yrttejä kuten kirveliä, ruutaa (tuoksuruuta), rosmariinia, timjamia, sitruunamelissaa, reunuspäivänkakkaraa tai sitronellaa. Ennenkuin revit äidin yrtit tai kukkapenkin reunuspäivänkakkarat tähän puuhaan, kysy lupa! Muuten äiti on hyvin vihainen.
Älä koskaan sijoita puutarhaan ruokailu- tai oleskelualuetta seisovan veden ääreen.
Jos et käytä vettä kasvien kasteluun tai mihinkään muuhun, voit kaataa veteen hieman ruokaöljyä, hyttysentoukat eivät pysty hengittämään ja kuolevat.
Hyttyset eivät Suomessa ole enää sotien jälkeen levittäneet malariaa, mutta Pogostan taudin hyttysistä voi saada liikkuessaan Itä-Suomessa. Oireisiin kuluu kuume, ihottuma ja niveloireet. Toinen hyttysen levittämä tauti on Inkoo-virus, joka voi nuorilla aiheuttaa keskushermostoinfektion, yleisemmin kuitenkin vain kuumetta ja päänsärkyä. 50%:lla aikuisista suomalaisista on Inkoo-viruksen vasta-ainetta, Lapissa 70%:lla.

Hämähäkit
Pese kasvit miedolla astianpesuaineliuoksella. Muista erityisesti kasvien alapinnat. Älä huuhtele pois.

Jauhiaiset, ansarijauhiainen (Trialeurodes vaporarium), mansikkajauhiainen (Aleyrodes lonicerae)
Keltainen väri houkuttelee niitä. Levitä keltaiselle pahville tahmeaa sokeriliuosta ja anna jauhiaisten tarttua ansaan. Levitä uusi kerros liuosta kun vanha kuivuu. Katso myös tämän artikkelin lopusta tee-itse-torjunta-aineista: kärpäspaperit.
Istuta samettikukkia (Tagetes) kukkapenkiin tai vihannespenkkien väliin ja toivo että jauhiaiset kiinnostuvat niistä enemmän. Suomessa on 13 jauhiaislajia, joisa osa elää vain kasvihuoneissa.

Jänikset (Lepus)
Suojaa pienet puuvartiset pensaat ja puut jänisverkolla hyvissä ajoin syksyllä. Jos paikkakunnalla on paljon jäniksiä pidä verkko vuoden ympäri. Yleensä jänikset syövät kuorta vain keväällä. Jäniksiä varten voi kaataa haapoja, syövät niitä ja jättävät muut rauhaan -toivottavasti. Jänispaisti on myös hyvää, ruokana, jos jäniksen tappaminen, nylkeminen ja paloittetu ei muodostu ongelmaksi.

Kaaliperhosen toukat, "kaalimadot" (Piers brassicae)
Istuta minttua, piparminttua, kirveliä, iisoppia, salviaa, tilliä tai timjamia kaalien ympärille. Noudata viljelykiertoa. Suojaa kasvit harsolla ja estä muninta kattamalla taimien ympärys esim. pahvisuojuksella. Levyn on oltava tiiviisti mullassa kiinni ja sen saa poistaa vasta elokuun lopussa.
Kaaliperhosen munia voi yrittää etsiä kaalin lehdiltä ja nyppiä pois. Samoin toukkia. Toukat erittävät pahanhauista vihreää limaa jos niitä häiritään.
Naurisperhosen (Piers rapae) toukat viihtyvät myös kaalikasveilla.

Kempit (Cacopsylla)
Kasvuharso- tai hyönteisverkko kylvettyjen porkkanoiden päälle kesäkuun loppuun asti. Orapihlaja-aidan tai omenapuun suihkutus mäntysuovalla tai tolulla.

Kirvat, lehtikirvat
Hanki leppäkerttuja, sekä toukat että aikuiset pitävät kirvoista.
Pese kasvit miedolla astianpesuaineliuoksella, mäntysuovalla tai tolulla. Muista erityisesti kasvien alapinnat. Älä huuhtele pois. Laita kasvi vuorokaudeksi muovipussiin käsittelyn jälkeen.
Keitä persiljaa vedessä ja suihkuta kasvit keitinvedellä. Kokeile myös nokkosvettä, valkosipulivettä, seljanvarsien (mustaselja) tai raparperinlehtien keitinvettä.
Istuta minttua, anista, basilikaa, korianteria, ruohosipulia, tilliä, kirveliä, laventelia ja/tai valkosipulia maahan kasvien ympärille, joita kirvat vuodesta toiseen vaivaavat.
Huonekasveista kirvoja voi torjua laittamalla tulitikkuja rikkipää edellä maahan.
Kirvojen isäntäkasveina toimivat: jalavat, punaherukat, mustaherukat, luumupuut, järviruo’ot, omenapuut, tuhkapensaat, marja-aronia, sorvarinpensas, koiranheisi, seljat, kirsikat, matarat, tädykkeet, maitohorsma, ruusuruoho, ruusut, pyökit jne. Joten kirvoja ei mitenkään pysty tuhoamaan koskaan kaikkia. Tässä taas yksi hyvä syy luopua kemiallisista hyönteismyrkyistä.

Kukkakärpäset
Työnnä multaan valkosipulinkynsiä tai perunaviipaleita. Katso myös Jauhiaiset, sillä keltainen väri houkuttelee myös kukkakärpäsiä. Tulitikkuja voi myös työnnellä rikkipää edellä multaan.

Kärsäkkäät
Pitävät keltaisesta, katso Jauhiaisten torjunta. Harsosuojaus kasvimaalla auttaa myös.

Käärmeet
Älä jätä autotallin ovia kovin pitkäksi aikaa auki. Syksyllä käärmeet etsivät lämmintä mukavaa paikkaa talvehtia ja autotalli on mitä kutsuvin. Kun autotallin ovia pitää auki kesällä sinne voi tulla rottia, hiiriä, päästäisiä, lintuja, kissoja jne. Tarkista autotalli säännöllisesti, näiden alivuokralaisten varalta. Huom! Käärmeet pitävät myös kumisaappaista. Tarkista sisus ennenkuin vedät saappaat jalkaasi, jos säilyttelet saappaita tai kenkiä ulkona.
Sama pätee myös eteisen oveen. Sitäkin kautta sisälle voi saapua kutsumattomia eläinvieraita. Parvekkeen oven edessä oleva hyttysverho ei estä lintujen sisääntuloa ja uteliaan talitintin ulossaaminen on joskus työn ja tuskan takana. Onneksi käärmeet eivät Suomessa kiipeile parvekkeille tai puihin, terassilla niitä voi kyllä olla lämmittelemässä. Hyttysverho terassin ovessa ei estä käärmeen sisälletuloa, pidä terassinovi kiinni.
Suomessa tavataan luonnostaan 3 käärmelajia: kyy (Vipera berus), rantakäärme (Natrix natrix) ja kangaskäärme (Coronella austriaca). Vaskitsa (Anguis fragilis) ei ole käärme, vaan lisko. Kyy on näistä ainoa myrkyllinen, joten muiden käärmeiden tai vaskitsojen tappamiseen ei ole mitään syytä. Kyyn tunnistaa selässä olevasta sahalaitakuviosta, kyy voi olla myös täysin musta. Omalla asuinseudullani kyyt ovat hyvin yleisiä. Kyypakkauksen pitäminen mukana liikuttaessa kyyalueella on ihan hyödyllistä (tosin tässäkin asiassa on eroavia käsityksiä), samoin pitkävartisten kumisaappaiden käyttö, sekä suojaava vaatetus. Taidan olla ainoa ihminen, joka poimii mustikoita suojakäsineet kädessä...
Kyynpurema ei aina ole vaarallinen, ainoastaan silloin jos käärme ruiskuttaa puremaan myrkkyä purressaan. Jos haavaan pääsee myrkkyä puremasta tulee vaarallinen, jopa kuolemaan johtava. Puremajälki voi olla selvä (2-3 reikää) tai sitten reikiä ei edes näy kun iho turpoaa voimakkaasti. Ensimmäiset oireet puremasta tulevat 2-3 tunnin kuluessa. Puremakohta tummuu (mustelmantapainen väri), puremakohta turpoaa ja siinä on kipua. Pahoinvointia, oksentelua, vatsakipua ja verenpaineen laskua voi seurata jo minuuttien kuluessa puremasta. Mitä nopeammin oireet tulevat, sen todennäköisempää on että kyseessä on myrkytys. Lääkärin hoitoon on hakeuduttava heti kyytablettien ottamisesta huolimatta. Puremakohta on pidettävä liikkumattomana, raajan voi myös lastoittaa, mutta kiristyssiteitä ei saa käyttää. Uhri on toimitettava lääkäriin kantamalla tai paareilla, toki auto tai muuta kuljetusvälinettä saa käyttää jos sellainen on saatavilla.
Hoito sairaalassa on oireenmukaista. Yleensä uhrin tilaa seurataan n. 10 tuntia ja jos oireita ei ilmaannu sinä aikaina, purema oli vaaraton. Vaikeissa tapauksissa anetaan käärmeseerumia vastamyrkyksi.

Liljakukko (Lilioceris lilii)
Erittäin sitkeähenkinen punainen 6-8 mm pitkä kovakuoriainen. Kerää ja tuhoa aikuiset heti kun löydät niitä liljakasveista. Aikuinen pudottautuu hyvin nopeasti maahan, kun sitä hätistetään. Paras tapa on kerätä niitä purkkiin, pitäen purkkia kuoriaisen alapuolella ja sulkemalla purkin kansi heti.
Toukat tekevät nopeasti tuhoa liljoissa. Tarkasta liljojen lehdet myös alapuolelta ja kerää kaikki lehdet, joissa on munia, pois. Polta lehdet. Kun toukat kuoriutuvat ja aloittavat syömisen ne ovat ulostekasojen peitossa. Kerää lehdet toukkineen pois ja polta. Liljakukko on vastustuskykyinen lähes kaikelle myrkytykselle ja markkinoilla olevat liljakukon torjuntaan tarkoitetut myrkyt tappavat kaikki oravaa pienemmät otukset puutarhastasi seuraavaksi 2-4 vuodeksi ja ovat erityisen haitallisia lapsille. Älä käytä niitä!

Linnut
Monet linnut ovat hyödyllisiä, koska syövät etanoita, kotiloita, kirvoja ja muita puutarhan tuholaisia. Linnut eivät kuitenkaan osaa erotella sitä, mikä kasvaa puutarhassa luonnostaan ja mikä on ihmisen istuttamaa. Rastaat pitävät marjoista ja hedelmistä. Rastasverkkoja on olemassa, mutta ne ovat vaarallisia siileille ja muillekin linnuille, jotka helposti sotkeutuvat verkkoon. Siilin poistaminen rastasverkosta on melko haastavaa.
Tätä konstia en ole kokeillut, mutta sanotaan että mustan nauhan laittaminen hedelmäpuiden ja marjapensaiden ympärille suojelisi niitä rastailta. Saman asian ajaa vanhojen c-kasettien nauhat. Nauhaa ripustetaan oksiin tai tolppien väliin.
Lintuja voi yrittää pelotella myös aidonnäköisellä käärme-lelulla tai kissapatsailla. Näitä pelokkeita on muistettava liikutella paikasta toiseen aika ajoin, muuten linnut pitävät niitä kuolleina ja ne lakkaavat toimimasta pelokkeena.

Maamyyrät (Talpa)
Istuta pihallesi myyränkarkoitussipuleja (Tyräkkikasvit: Euphorbia lathyrus, Euphorbia lactaea). Pitää myyrät pois 2 vuotta.
Kamferitippoja runsaasti vaahtomuovipaloihin ja myyrän koloihin.
Aloita isohko remontti, kun remonttimiehet tallovat puutarhasi, myyrätkin lähtevät. Tosin siinä menevät kyllä kaikki nätit istutuksetkin. Myyrän kulkureiteille voi upottaa maahan lasi- tai muovipurkin, jonne on laittanut perunan houkuttimeksi. Mopon pakokaasulla voi yrittää myös kaasuttaa myyrien käytäviä, yleensä myyrät siirtyvät vähän kauemmas. Suomenpystykorva oppii jahtaamaan myyriä ja toimii niiden karkottajana.
Istuta pihalle narsisseja, unohda tulppaanit. Myyrät pitävät tulppaaneista.
Ultraäänellä voi yrittää karkottaa myyriä, eipä ainakaan minulla toiminut. Kaivoivat vain käytäviä ultraäänilaitteen lähistölle. Ilmeisesti pitivät ultraäänestä. Valokarkoitinta luulivat varmaan diskopalloksi.
Silakoiden istuttaminen perunoiden kanssa estää myyriä kiinnostumasta perunoista.
Jos olet päättäväinen ja haluat todella eroon myyräongelmasta. Tarvitset ison lapion ja säkin. Istu puutarhaasi odottamaan ja kun myyränkasa alkaa ilmestyä ota iso lapio ja pistä kasaan ja nosta ilmaan. Hyvällä tuurilla lapiossasi on myös myyrä, eikä vain multaa, pistä sitten myyrä ja kasa säkkiin, sulje säkki ja vie myyrä mahdollisimman kauas puutarhastasi ja asutuksesta ja päästä vapaaksi.

Madot
Tekevät hyvää maaperälle, älä hävitä.

Muurahaiset
Kasvimaalta muurahaisia voi yrittää häätää istuttamalla kirveli tai piparminttua, niiden kasvien ympärille, joista muurahaiset ovat kiinnostuneet.

Omenoiden tuholaiset
Ripusta ennen omenapuiden kukkimista puihin valkoisesta pahvista valmistettuja valekukkia, joihin olet levittänyt seosta, jossa on risiiniöljyä ja männyn tai kuusen pihkaa, sekä ripaus hunajaa tai sokeria. Vaihda valekukat aina kun täyttyvät hyönteisistä. Kun omenapuu on kukkinut, voit poistaa valekukat.
Toinen konsti on laittaa kannuun yhden banaanin kuoret, kuppi sokeria tai melassia ja kuppi viinietikkaa, sitten täyttää kannu vielä vedellä. Ripustaa kannu omenapuuhun ennen omenoiden kukintaa. Houkuttelee omenatuholaisia, mutta ei pölyttäjiä. Vaihda kannun sisältö kerran viikossa.
Myöhemmin syksyllä kun omenat alkavat kypsyvät. Osta kaupasta tai tee itse omenoiden näköisiä vahapalloja. Peitä vahapallot muovikerroksella, jonka voitelet risiiniöljy-pihkaseoksella, jossa on ripaus hunajaa tai sokeria. Ripusta nämä valeomenat omenapuuhun ennen kuin oikeat omenat kypsyvät. Omenatuholaiset yrittävät munia myös valeomenoihin, joten saat ne kiinni ajoissa.

Papukirvat (musta kirvat)
Istuta kynteliä lähistölle.

Peura, hirvet
Rakenna tarpeeksi korkea ja kestävä aita.

Pistiäistoukat
Kerää käsin pois tai kokeile voimakasta vesisuihkua. Mäntysuopa- ja toluruiskutusta voi myös kokeilla.

Rastaat (Turdus)
Marjapensaisiin voi laittaa rastasverkot. Käytä linnunpelätintä tai kiiltäviä ja heliseviä esineitä. Joskus vilkkuvasilmäinen kissapatsaskin voi toimia. Haukanmalliset pelottimet voivat myös toimia, jos varjo heijastuu maahan. Rastaat ovat älykkäitä ja hoksaavat pian pelottimen tarkoituksen, vaihda pelättejä aika ajoin.

Sammakot (Rana)
Ne ovat hyödyllisiä, koska syövät etanoita ja hyttysiä. Älä hävitä niitä.

Toukat, "juurimadot" kukkaruukussa
Puuntuhkalla voi yrittää häätää toukkia. Raaka peruna upotettuna kukkaruukun multaan kerää toukat ja sitten ne on helppo ottaa pois kun ottaa perunankin pois. Jos pidät perunaa liian kauan kukkaruukussa se itää. Tiskiaineen, sitruunamehuna ja veden sekoitusta voi myös kokeilla.
Kahvin ja teenporoja voit myös kokeilla, kuten myös vastajauhettua kahvia kukkaruukussa.

Vältä kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä puutarhassa, sillä ne tappavat myös monia hyödyllisiä eläimiä, kuten myös pikkulintuja. Puhumattakaan siitä mitä tuhoa ne aiheuttavat lapsillesi ja tuleville sukupolville.

Tee-se-itse hyönteismyrkyt

Banaanikärpäsansa
Kaada kannelliseen tölkkiin omenaviinietikkaa puoleen väliin tölkkiä ja puhko kanteen banaanikärpäsen kokoisia aukkoja. Laita kansi purkkiin.

Hiuslakka
Tepsii lentäviin hyönteisiin. Vie tajun kankaalle, mutta ei tapa. Tappamisen joutuu tekemään ihan itse.

Huonekasvien hyönteistorjunta-aine I
1 rkl mäntysuopaa tai tolua
2 l vettä
Sekoita ainekset keskenään ja ruiskuta huonekasvien lehdet yltä päältä, muista myös varret. Toista ruiskutus 3-7 päivän välein, kunnes tuholaiset ovat hävinneet.

Huonekasvien hyönteistorjunta-aine II
2 chilipaprikaa murskattuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 tl biologisesti hajoavaa saippuaa
½ l vettä
Sekoita keskenään. Siivilöi ja suihkuta kasvit.

Hyönteismyrkky
5-6 vihreää perunaa tai 10-12 perunanmarjaa
Mitä vihreämpiä perunoita sen parempi. Keitä perunat kuorineen kattilassa ja ota keitinvesi talteen. Laita suihkepulloon ja käytä hyönteismyrkkynä.
Älä syö vihreitä perunoita ne ovat myrkyllisiä!

Hyönteistentorjunta-aine I
3 rkl pähkinäpuunlehtiä
1 l vettä
Kiehauta lehdet vedessä. Anna jäähtyä. Suodata ja käytä hyönteistorjuntaan huonekaluista ja kaapeista.

Hyönteistentorjunta-aine II
Laventeliöljy tai sitruunamelissaöljy
Lisää 4-5 tippaa laventeliöljyä veteen ja käytä hyönteisten torjuntaan kaapeista.

Hyönteistentorjunta-aine III
Geraniumöljy
Lisää 4-5 tippaa geraniumöljyä veteen ja käytä hyönteisten torjuntaan kaapeista.

Hyönteistorjunta-aine puutarhaan I
10 tippaa salviaöljyä
5 tippaa neilikka öljyä
4 litraa vettä
Sekoita ainekset keskenään ja sumuta kasveille.

Hyönteistorjunta-aine puutarhaan II
8 tippaa kaneliöljyä
7 tippaa piparminttuöljyä
4 litraa vettä
Sekoita ainekset keskenään ja sumuta kasveille.

Hyönteistorjunta-aine puutarhaan III
10 tippaa timjamiöljyä
5 tippaa laventeliöljyä
4 litraa vettä
Sekoita ainekset keskenään ja sumuta kasveille.

Hyönteistorjunta-aine puutarhaan IV
10 tippaa neilikkaöljyä
5 tippaa laakerinlehtiöljyä
4 litraa vettä
Sekoita ainekset keskenään ja sumuta kasveille.

Hyönteisten torjunta-aine pahasti hyönteisten saastuttamille puutarhakasveille
45 tippaa salvia-, piparminttua, neilikka-, laventeli-, kaneli- tai korianteriöljyä
45 tippaa timjami, laakerinlehti-, kumina-, fenkoli-, patsuli- tai laventeliöljyä
120 ml vettä
Sekoita ainekset keskenään ja sumuta kasveille.

Hämähäkintorjunta-aine ruukkukukille
1 rkl viinietikkaa
1 l vettä
Sekoita keskenään ja laita sumutinpulloon ja sumuta ruukkukasvit.

Härmäntorjunta-aine kasveille I
2 rkl (25 ml) mäntysuopaa
1 rkl ruokaöljyä
½ tl soodaa
5 dl vettä
Laita ainekset suihkepulloon, ravistele ja sumuta kasveille.

Härmäntorjunta-aine II
Talousprii
Laita suihkepulloon ja sumuta kasveille.

Jäniksenkarkoitin
Jauha kalanperkeet hienoksi jauheeksi, sekoita veteen ja suihkuttele jäniksiä kiinnostaville kasveille. Jänikset häipyvät, mutta kissoja tulee puutarhaasi runsaasti lisää.

Kirppujentorjunta-aine lemmikeille
½ l vettä
2 dl etikkaa
5-6 tippaa seetripuun öljyä
Valmista aineista liuos ja laita sumutepulloon. Sumuta lemmikki ja kampaa aine turkkiin.

Kirppukarkoitin
1 nailonsukka
seetripuun lastuja
laventelia
sitruunan kuorta
Laita ainekset sukkaan ja sukka lemmikin makuupaikkaan. Vaihda seos uuteen kuukauden välein.

Kirppusuoja lemmikille
Lisää teelusikallinen etikkaa tai omenaviinietikkaa lemmikin juomaveteen. Pese lemmikkieläin säännöllisesti. Kampaa lemmikin turkki sitruunaveteen kostutetulla kammalla.

Kirvamyrkky I
Sekoita rasvatonta maitojauhetta ja vettä pakkauksen ohjeen mukaan. Laita seos sumutinpulloon ja suihkuta kirvojen vallassa olevien kasvien lehdille. Tämä liuos ei vahingoita kasveja. Sopii myös torjumaan mosaiikkiviruksia tomaateista, munakoisosta, perunoista ja paprikasta)

Kirvamyrkky II
500 g raparperin lehtiä
3 l vettä
1 dl mäntysuopaa
Keitä lehdet vedessä. Siivilöi. Lisää mäntysuopa ja suihkuta kasvin lehdille.

Kirvamyrkky ruusuille
1½ tl ruokasoodaa
1 l vettä
Sekoita ainekset keskenään, laita sumutinpulloon ja käytä kerran viikossa.

Kofeiiniansa hyönteisille ja etanoille
Älä heitä pannun pohjalle jäänyttä kahvia tai vahvaa teetä pois. Käytä se hyönteismyrkkynä. Laita astioihin pihalle. Tepsii etanoihin, hyttysentoukkiin ja monien tuhohyönteisten toukkiin.

Koimyrkky
4 dl kolokvinttejä
1 l vettä
Kolokvinttejä keitetään vedessä kannen alla 2 tuntia. Siivilöidään. Vaatekaapit ja -komerot siivotaan tällä liuoksella. Nesteeseen voi kastaa myös kangaspaloja ja ripustaa niitä koikarkoitteeksi.

Koipallo I
1 nailonsukka
kuivattua laventelia
laakerinlehtiä
seetripuun lastuja
Täytä sukka aineksilla ja laita vaatekaappiin tai lipastonlaatikkoon.

Koipallo II
1 nailonsukka
suopursuja
Tunge suopursut sukkaan ja käytä vaatekaapissa tai lipastonlaatikossa koikarkottimena.

Koipallo III
1 nailonsukka
pumpulia
2-3 tippaa lavetelin, sitruunaruohon, kamferin, rosmariinin tai sitronellan eteeristä öljyä.
Tiputa yhtä edellä mainituista öljyistä pumpuliin ja laita sukkaan. Käytä vaatekaapissa tai lipaston laatikossa koikarkottimena. Lisää eteeristä öljyä tarvittaessa.

Koipallo IV
1 nailonsukka
kanelitankoja
kokonaisia neilikoita
Täytä sukka aineksilla ja laita vaatekaappiin tai lipastonlaatikkoon.

Kärpäspaperit I
50 g risiiniöljyä tai maapähkinäölyä
120 g kuusen tai männyn pihkaa
10 g vaseliinia
Öljyn ja pihkan seosta keitetään rautapadassa ja kun ainekset ovat sulaneet ja sekaisin lisätään vaseliini. Seosta levitetään nauhoille. Nauhat asennetaan kattoon.

Kärpäspaperit II
120 g hartsia (pihkakin käy)
40 g sianihraa
40 g risiiniöljyä
10 g vaseliinia
Hartsi, ihra ja öljy keitetään rautapadassa ja kun ainekset ovat sulaneet lisätään vaseliini. Levitetään nauhoille ja nauhat asennetaan kattoon kärpäspyydyksiksi.

Kärpäspaperit III
1 dl sokeria
1 dl hunajaa
1 dl vettä
Sekoita ainekset keskenään kattilassa ja kun ainkset ovat sulaneet. Levitä nauhoille ohuelti ja ripusta kattoon kärpäspyydyksiksi.

Ludemyrkky
10 koiruohon lehteä, kirsikanlehteä, pelargoninlehteä tai laventelinlehteä
vettä
Laita koiruohot tai muut lehdet kattilaan ja peitä vedellä. Kiehauta. Jäähdytä. Siivilöi ja sivele seinät ja kaapit keitteellä.

Muurahaismyrkky I
1 dl booraksia
1 dl tomusokeria
Sekoita ainekset keskenään ja sijoita muurahaisten kulkureitille. Varoitus! Älä jätä lasten tai lemmikkieläinten ulottuville tai nekin voivat päätyä muurahaisten mukana tuonelan porteille.

Muurhaismyrkky II
Derris (Derris elliptica) kasvin jauhetusta juuresta valmistettu jauhe tehoaa moniin vaihtolämpöisiin eläimiin. Sitä voi sirotella eläinten kulkureiteille, seinien halkeamiin ja koloihin. Tappaa myös muurahaisia.

Nokkosvesi
Kerää nokkosia kumihanskat kädessä ja kiehauta ne vedessä. Jätä veteen viikoksi ja siivilöi vesi talteen. Suihkuta kirvojen valtaamia kasveja tällä vedellä. Sopii myös kompostiherätteeksi.

Puutarhan tuholaisten karkottimet
Vanhoja pesusieniä
Virtsaa
Pissi pesusienien päälle ja levittele puutarhaan strategisiin kohtiin. Tosin naapurit ja vieraat voivat pitää sinua tämän jälkeen hieman outona ja eksentrisenä tyyppinä, vaikka et kertoisikaan millä puutarhassasi siellä täällä lojuvat pesusienet on kasteltu.

Raparperivesi, hedelmäpuille
Liota raparperin lehtiä sadevedessä noin 4 viikkoa. Suihkuta tätä hedelmäpuiden lehtiin ennen hedelmien tuloa. Raparperin oksaalihappo tappaa useimmat hedelmäpuista kiinnostuneet hyönteiset.

Rotanmyrkky
1 rkl kipsijauhetta
2 rkl vehnäjauhoja
Sekoita keskenään ja aseta rotan kulkureitille.

Rottien ja hiirien häätöaine
1 dl vettä
10 tippaa piparminttuöljyä
Sekoita ainekset keskenään ja suihkuta roskakorien ulkopinnat, ullakot ja kaappien taustat.

Torakankarkoitin
kissanminttua
vettä
Keitä kissanminttua vedessä ja suihkuta keitinvettä torakoiden elinalueille. Älä käytä tätä jos talossa on kissa.

Torakkamyrkky I
½ dl booraksia
½ dl maissijauhoa
½ dl tomusokeria
Sekoita ainekset keskenään ja ripottele alueilla missä torakat viihtyvät. Varoitus! Älä päästä lapsia tai kotieläimiä samoille alueille.

Torakkamyrkky II
1 dl boorihappoa
½ dl tomusokeria
½ dl kermajauhetta
Sekoita ainekset keskenään ja ripottele alueilla missä torakat viihtyvät. Varoitus! Älä päästä lapsia tai kotieläimiä samoille alueille.

Torjunta-aine puutarhaan
2 rkl tujakkaa chilijauhetta tai 2 raakaa chilipaprikaa
6 tippaa astianpesuainetta
1 l vettä
Sekoita ainekset keskenään ja suihkuttele hyönteisten vaivaamien kasvien päälle.

Täintappoöljy
2 dl neem-öljyä tai arganöljyä
2 dl manteliöljyä
6 valkosipulinkynttä tai kokonainen kiinalainen valkosipuli
2 rkl teepuuöljyä
3 tippaa rosmariinin eteeristä öljyä
3 tippaa laventelin eteeristä öljyä
Sekoita öljyt keskenään. Sekoita joukkoon murskattu valkosipuli. Jätä imeytymään ½ tunniksi. Siivilöi valkosipulimurska pois. Lisää öljyseokseen teepuuöljy, rosmariini- ja laventeliöljyt. Sekoita hyvin ja kaada seos pulloon. Levitä heti kuiviin hiuksiin, niin että kaikki hiukset tulevat aineen peitoon ja että siä on päänhassa asti. Peitä pää pyyheliinalla ja anna vaikuttaa yön yli. Pese pois shampoolla kaksi kertaa. Lisää hoitoaine ja kampaa hiukset täikammalla. Toista käsittely uudelleen viikon kuluttua. Kampaa hiukset täikammalla joka päivä hoidon aikana.


Valkoviinietikkaa sumutinpulloon.
Tepsii useimpiin pikkutuholaisiin.

Valkosipulivesi
Kerää valkosipulinvarsia ja kiehauta ne vedessä. Jätä veteen viikoksi ja siivilöi vesi talteen. Suihkuta kirvojen valtaamia kasveja tällä vedellä. Sopii myös härmän ja homeentorjuntaan kurkuille ja karviaismarjapensaille.
Valkosipuleita voi myös istutella puutarhaan karkottamaan tuhohyönteisiä.


Lisätietoa tuholaista ja hyönteisistä:

Michael Chinery: Euroopan hyönteisopas, 1994
Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa, 2006
Åke Sandhall: Ötökät, 2001
Sidsel Sangild, Håkan Elmquist: Våra insekter, 2007

6 kommenttia:

  1. Hei, kiitos mainiosta blogista!

    Sellainen asia että vaikka blogissasi on yleensä käypää tietoa, sekä puutiaisen pyörittäminen että rasvaaminen ovat vanhentuneita käytäntöjä eikä niitä enään suositella. Molemmat tekniikat saattavat aiheuttaa sen että puutiainen oksentaa suolensa sisällön haavaan, taudinaiheuttajatat siinä mukana, ja nostaa näin sairastumisen riskiä. Nykyään apteekeista ja marketeista saa erillaisia punkkirautoja joilla saa kätevästi nykäistyä punkin irti ihosta.

    Parasta on tietysti ennalta ehkäisy, pitkähihainen paita ja pitkät lahkeet, ja sukat lahkeiden päälle, kun liikkuu punkki-alueella :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kehuista. Valitettavasti sama vaara on olemassa myös punkkirautojen ja punkkipinsettien kanssa, puutiainen oksentaa puremaansa joka tapauksessa. Tämän takia puutiainen olisi hyvä saada pois mahdollisimman pian, sillä mitä kauemmin se on ihossa kiinni, sen enemmän sen eritteitä ehtii ihmisen verenkiertoon. Ainoa keino estää sairastuminen täysin 100%:sti on olla saamatta punkinpuremaa ollenkaan eli se suojaava vaatetus punkkialueilla liikuttaessa tai olla menemättä punkkialueelle. :)

    VastaaPoista
  3. Punkin poistamista paljain käsin ei tosiaan suositella. Lisäksi törmäsin kiinnostavaan infoon viime kesänä (jota tosin en vielä ole tarkastanut): valkosipulikapselit kuulemma saattavat vähentää punkin halua kiinnittyä ihmisen ihollle. Tämä selittäisi, miksi minulla, kaikki kesät ruohikoissa rypevällä vakaumuksellisella valkosipulifanilla, ei ole ollut kautta aikain kuin yksi ainoa punkki.. :P

    VastaaPoista
  4. Olet onnekas kun et ole saanut useampia punkkeja ihollesi, valkosipuli on muutenkin terveellistä kohtuullisesti käytettynä, ohentaa verta. :)
    Punkki ei kuitenkaan pure ketään käteen poistettaessa, joten en ymmärrä miksi punkin poistoon pitää käyttää jotain laitetta, kun punkit on miljoonien vuosien ajan poistettu iholta sormin hyvin näppärästi. Valkosipuli ei estä punkkia kiinnittymästä ihoon. Syön myös itse paljon valkosipulia ja sain viime kesänä noin 50 punkkia iholleni, jotka kaikki poistin onnistuneesi sormin. Olen kokeillut punkkipinsettejä ja todennut laitteen hyödyttömäksi tarkoitukseensa, ehkä olen jo niin vanha että tuollainen pieni laite ei vain pysy vapisevissa sormissa. Toki jos punkkiin ei uskalla käsin koskea punkkiraudat ja -pinsetit auttavat saamaan punkit pois iholta. PÄÄASIA ON - SAADA PUNKKI POIS IHOLTA NOPEASTI.
    Maailmassa on kuitenkin paljon vaarallisempiakin asioita kun punkit ja tärkeämpiäkin asioita kun punkin poisto, mitenkään asiaa väheksymättä...

    VastaaPoista
  5. Kiitos Anneli aivan mahtavasta palstasta:)! Olisin kysellyt apuasi turkiskuoriais ongelmaan. Löysin sängystäni kaksi toukkaa. Minulla ei ole parveketta eikä saunaa, joten pohdin, että voinko käyttää puhtaiden vaatteiden "desinfiointiin" ainoastaan kuivausrumpua, jos pyöräytän pyykit kuumimmalla valkopyykin erittäin kuivan ohjelmalla? Kun pyykkiä on nyt muutenkin niin kovin paljon pestäväksi:)? Kiitos avustasi ja mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kehuista. Toki voit kokeilla kuivausrumpua puhtaille vaatteille ja kuuminta ohjelmaa jos vaatteesi sen kestävät. Huolehdithan myös kotisi muustakin siisteydestä ja puhtaudesta. Mikäli ongelma ei poistu kotikonstein ja kuoriaisia vain ilmestyy on hyvä ottaa yhteyttä ammatikseen tuholaisia hävittävään yritykseen.

    VastaaPoista